United States or Honduras ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä vaan ilman kysyin kun Kotkaniemen Maikki oli jo kotonaan silloin, kuin siellä olin ja te vasta tuossa tulitte vastaan", sanoi Anni lauhkeasti, jota sanoessaan oli menevinään noutamaan halkoja lisää. Mutta Anni menikin rovastin kamariin ja loistavin kasvoin sanoi: "Nyt ovat pirtissä ne samat poika viikarit, jotka tuolla tiellä eilen illalla tulivat vastaan."
Vähän ylempänä näytti olevan palaneen huoneen paikka ja muutamia mustia tulensijoja. Reita seisoi vähän aikaa ajatuksissaan saunan kupeella, katseli ahoa ja metsänreunaa ja loi siitä silmänsä jäälle ja taas takaisin, ikäänkuin miettien ja mitellen jotakin. Sitten astui hän suksiltaan ja otettuaan sylyyksen halkoja meni saunaan. Sauna oli rapistunut, mutta lämmitettävässä kunnossa.
Vaan sitä minä tässä vähän kuitenkin, että onkohan se totta, kun puhuvat, että ne rautatien hevoset syövät halkoja ... ei mahda olla, taisi vaan pehtori minua narratakseen?... Rovasti ja ruustinna, vaikka itse viisasta väkeä, eivät milloinkaan kuitenkaan nauraneet, jos joku heidän mielestään sattui tyhmemmästikin puhumaan... Ja mistäpä Matti sen niin tiesikään ja taisikaan tietää?
Pilvenä palloili kahvivalkian savu katon nokisten ortten alla, myllyn hampaissa pieneni räiskynällä poltettu jyvä, ja tulella höyrysi nahkapeitturin emännän pannu. Ja mikä nyt lakaisi kartanoa, mikä kanteli halkoja pinosta tupaan, mikä hakkasi havuja koristeiksi laattialle ja mikä mitäkin teki. Ja akkunan ääressä, leveällä rahilla istui iloinen Mikko, antain silloin, tällöin viulunsa vingahdella.
Kävin tuota katsomahan Illalla tulen keralla, Päistäret tulehen syttyi, Minä pääsin aian päälle, Aita kaatui kahen puolen; Minä kupsin kuusosehen, Kuusi kuueksi palaksi; Minä kapsin kankahalle, Kangas allani kajahti; Minä lennin lehtomaalle, Lehto sanasen minulle; Minä sauan niittäjälle, Niittäjä heiniä minulle; Minä heinät lampahalle, Lammas villoja minulle; Minä villani akalle, Akka minulle tahtahaista; Minä tahtahan sialle, Sika antoi sukasiansa; Minä sukaset suutarille, Suutar kenkäset minulle, Minä kengät kelkkaselle, Kelkka halkoja minulle; Minä halot kiukoalle, Kiukoa kiven minulle; Minä kiveni merehen, Meri suoloja minulle; Minä suolat nuottueelle, Nuottue kaloja minulle; Minä kalat kattilahan, Kattila rokkoa minulle; Rokka ruotsiksi ropotti, Kala kiehui karjalaksi.
Kaksi vuotta on Junnu elänyt mökissään korpiensa ja rämeidensä takana, eikä kukaan ole tullut häntä häiritsemään. Mutta kun hän kolmantena kevännä istuu lammen rannalla ongella, kuulee hän outoa ääntä korven synkimmältä perukalta. Se on kuin kaukana hakkaavan kirveen ääntä, ja sitten se on kuin kaatuvan puun parahdusta. Mutta kuka tähän aikaan hakkaa halkoja? kysyy hän vähän kummastellen.
Parasta, ettäs pysyt koreasti nurkassa. Pois! minun tulee sinua armo. EERO. Vie ajoissa nurkkaan tuo hirveä leukas. Sitähän minun tulee armo; sillä se jo tutisee ja tärisee kuin kerjäläinen. JUHANI. Katsos, kuinka tämä halko tutisee, katsos. AAPO. Juhani! EERO. Lyö! Luulenpa, että sataa täältä takaisin ja ehkä sataa oikein rakeita suuria kuin halkoja. Lyö tänne! JUHANI. Kyllä.
" Samoin minäkin, vastasi hippi-kerttunen; minä olen elänyt halkojen-hakkaajan luona ja minulla on ollut yltäkyllin lämmintä! Noilla ihmisillä tiedätkös, veli kulta on valkeita uuneissaan ja he polttavat niin suuria halkoja kuin minun sääreni!" " Todellako? kysyi kultarinta-kerttu kummastuen. Ja minä olen syönyt vatsani pakolleen maanviljelijän luona.
Ei ole saatu seppää. Onko teistä kukaan seppä, vai pitääkö minun lähteä pajaan? TUKKILAINEN. Kyllä minäkin takoa kalkuttelen. TURKKA. Niinpä hommaudu pajaan. Mitä nyt syötetään elukoille? Halkojako? Ei halkoja, vaan heiniä! KARJAKKO. Mikä sinä olet? TURKKA. Isäntämies, ettäs tiedät! KARJAKKO. Hommatkaa sitten heiniä, kun kotona ei ole korttakaan! TURKKA. Ja vasta nyt tulet sanomaan!