Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. marraskuuta 2025
Tahdoin jollakin sievällä tavalla puhua pappilassa, koska äitini lähtiessäni oli minua siihen varoittanut, mutta vaikka olisin kuinka miettinyt, en löytänyt sievempätä vastausta, kuin tämän: Minä haen rovastia, saadakseni häneltä rohtoja muorilleni. Onko rovasti kotona, hyvä neitty? Neiti katsahti minua silmiin, taaskin vetäen suutansa nauruun, ja sanoi: Joudu pian rovastin luo.
RAFAEL. Hän se on, jota minä kaikkialla haen, minun kaunis tuntemattomani. FEDERICO. Hyvä! Sinä olet loukkaasen joutunut! RAFAEL. Loukkaasen, kuinka niin? FEDERICO. Jos hänen nait. RAFAEL. Minä en tiedä suurempaa onnea. FEDERICO. Sinä saat anopin niskoillesi. RAFAEL. Ai, sinun rouvasi iso-äiti, tuota en ajatellutkaan. FEDERICO. Mielitkö sentäänkin vielä naida? RAFAEL. Miks'ei!
»Minä sanon papille, että top tykkänään, pastori: täällä ei näy olevan Viioska ja hän olla pitää. Vassokuu herr pastori, sitt neer siksi aikaa, että Viioskan haen. Mutta totta puhuen» ja Liisa palasi takaisin ovelta sanomaan »minua peloittaa ajatellessa, että te ette olisi häissä. Minä voin muuten tehdä jonkun suuren tyhmyyden, vaan kun te olette, niin pysyn minä aisoissani.
Se on, älkää ymmärtäkö minua väärin: jos ette minua tahdo, niin menen jälleen rauhassa takaisin, minä en laske käsiä päälleni, en hyppää veteen enkä mene hirteen, minä haen taas paikan itselleni ja olen kiittävä Jumalaa siitä, että niin kelpo mies on minua kerran tahtonut vaimokseen, ja päätän sitten, ettei se ollut Jumalan tahto..." Amrein ääni vapisi, ja hänen vartalonsa yleni, ja ääni kävi mahtavammaksi, kun hän nyt rohkaisi itsensä ja lausui: "Mutta tutkikaat itseänne, kysykäät tarkoin omalta tunnoltanne, onko Jumalan tahto niin, kuin nyt teette.
Minä hakkaan mastopuita, vastasi mies kuivasti. Ja minä haen erästä lemmon poikaa, jonka piti opastaa minua ja joka karkasi tiehensä. Oletteko nähnyt häntä? Tai oletteko kohdannut palvelijaani, joka vähän aikaa sitten meni tuonnepäin? Muistelen kohdanneeni erään pojan, virkkoi mies. Missä hänet kohtasitte? Ja milloin? Puolenpäivän aikana maantiellä.
Minua on majuri tänä iltana kutsunut tänne asumaan; minä en hylkää isänne hyvyyttä. Me tulemme useammin kuin ennen tapaamaan toisiamme; sopu meidän välillämme olisi suotava. Minä pyydän teitä puhuessamme jättämään pois kaikki turhat sanat, kaikki turhat kysymykset, joihin itse osaatte hyvin vastata. Te tunnette osaksi minun. Minä haen totuutta, enkä voi kärsiä turhuutta.
HURMERINTA. Jaksammeko siirtyä toiseen huoneeseen? Minä kuulen harpunsoittoa! TARJOILIJANEITI. Hän soittaa meidän rouvalle rouvan kamarissa. ROUVA DANELL. Käskekää hänet tänne soittamaan! Josefinen tahto on minun lakini. Käskekää tänne. TARJOILIJANEITI. Kyllä minä käsken. Neitsy voi minulle sanoa kumpaa minä haen, hattuani vai päätäni? TARJOILIJANEITI. Päätä teillä ei ole koskaan ollutkaan.
Pilkalla tekin sen teitte, vaan kun se kerran on sanottu, niin se on sanottu, ja siitä sanasta annan minä teille vielä tänä iltana tynnyrin rukiita, ja se on tosi se! Ja jos kipeä olette, niin haen, vaikka läpi yön, teille tohtorin Oulusta. Nyt eivät toiset jaksaneet enään pidättää nauruansa, vaan päästivät aika remakan. Etenkin tytöt nauroivat, niin että vedet silmistä juoksi.
Hän kiitti ja pyysi anteeksi Muttilalta. Häntä oli ruvennut vain äkkiä niin kummasti huimaamaan. Se on sydän, se on sydän, selitti Muttila isällisesti. Sydän ja matkarasitus. Kuulepas, minä luulen, että lasi konjakkia tekisi hyvää sinulle. Mahdollista kyllä, myönsi Johannes hajamielisesti. Minä haen. Minun vaimollani on pieni pullo matkalaukussaan.
MIKKO. Aika tavalla. ESKO. Heitellä painissa vekarajalkaa! Silloin tarvittis niin kuranssia, niin kuranssia. Minä tulen pian takaisin. KARRI. Esko, kuule varoitukseni: anna miehen olla! muutoin taitaa sinun käydä pahoin. ESKO. Häntä en pelkää. Tuonne mäen syrjään juoksen niinkuin ilves ja haen ylös sen kavalan ketun luolastansa. Tahdonpa näyttää, mitä se maksaa, että salakoukkuja tekee.
Päivän Sana
Muut Etsivät