Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Sitte koska päämies oli antanut kertoa itsekullenki koiralle sanat: "Juoseppi! etsi Juoseppia!" jakoi hän tunnussanaksi ja vastahuudoksi "Juoseppi" sekä komentierasi niin: "Edespäin, astukaa!" "Seisahtakaa!" huusi nyt väkevä ääni toisaalta päin, "mitäs nyt on asiana?" "Oletko se sinä, Uoti?" kysyi Lauri. "Me haemme Juoseppia!" "Ketä Juoseppia?"
Käyhän se päinsä, siellä ja siellä on hänen talonsa ja eukko on kotona ja jos menemme sinne ja sanomme terveisiä, niin hyvää antaakin. Jätämme äijän kaskeensa, laskeumme alas kaupunkiin ja haemme sieltä käsiimme hänen talonsa. Siellä on emännällä pikku viiniravintolansa, joita muuten on joka talossa, ja pian seisoo edessämme pullo täynnä valkoista, helmeilevää viiniä kahden lasin keskessä.
Kuta enemmän Johannes tunkeusi rakkauden sisusperustukseen, sitä enemmän tunsi Maria oman itsensä. Vaan nyt kävivät Johanneksen vaaleat kasvot melkein himmeän punaisiksi. Hänen äänensä muuttui kovaksi, karkeaksi; hänen ruumiinsa vapisi, kun hänen sanansa kajahtivat Herran temppelissä. «Me haemme tätä rakkautta. Me luulemme löytäneemme sen maallisessa olennossa. Me luulemme!«
"Ei meillä ole nyt aikaa kaikkien tuttuja puhuttelemaan", sanoi poliisimies. "Ei, mutta minä tarkoitan juuri niitä kasvoja, joita haemme", sanoi mies vakavasti. "Mitä puhut?" sanoi petetty hevosen ostaja. "Sanon kun sanonkin: tarkastellaanpas vielä tämän talon nykyiset vieraat. Minä luulin lyhdyn valossa nähneeni arpiposkisen miehen", sanoi mies päättävästi.
"En penniäkään", vastasi Juho kylmästi. "Tästä tulee surkea juttu. Tuo sinun väärä kuittisi ei kelpaa mihinkään, me haemme sen vääräksi ja sinulta omamme pois", sanoivat sisaret ja vävyt, kun näkivät ett'ei tässä muu auttanut. "Koetelkaa vaan", sanoi lautamies yhtä kylmästi. "Niin. Tämä näyttää tosiaankin kummalliselta!
Herra Schallai tuolla ulkona tervehti heitä iloisimmalla tavalla, kumartaen syvälle, ja poliisipäällikkö puolestaan vastasi tylyllä, kovalla äänellä: "Epäluulon alaisia ihmisiä haemme." Näin sanoen hän hyppäsi maahan hevosen selästä ja astui sisään. "Olkaa niin hyvät", vastasi krouvari rauhallisella, kylmäkiskoisella äänellä ja avasi heille oven.
Salonki on täynnä herroja, jotka juovat, ja ilma on siellä tukehduttava, savua täynnä. On kylmä jo hiukan, Anna kääriytyy lämpimään villavaippaansa ja me haemme paikan kannella lähellä koneen luukkua, josta kohoava kuumuus lämmittää jalkojamme. Näemme sieltä koneenkäyttäjän ja lämmittäjän punaiset haamut, joka kerta kun uunia avataan. Matka kestää monta tuntia. Anna väsyy ja häntä alkaa nukuttaa.
"Me emme ole ensinkään niitä, jotka sivistystä vihaamme, päin vastoin haemme me sitä, mutta niitä me emme voi rakastaa, jotka meiltä sen kieltävät, ja tahtovat meitä pitää pilkkanansa", ehätti Iikka siihen sanomaan. "Enpä minä sinulta sitä kysynytkään, sinut tunnen jo; vastauksen vaadin tältä kauniilta tytöltä", sanoi ylioppilas, kääntyen Annin puoleen.
Ja vaikkemme pitkiin aikoihin näkisikään sitä, mitä haemme, vaikkei päivämme pyörä meille korkeinta kunniaansa paljastaisikaan, vaikka se verhojen takana taas alkaisikin vyöryä piiloonsa päin, niin me tiedämme kuitenkin, että se on olemassa, että on niitä, jotka ovat sen nähneet kasvoista kasvoihin ja meille siitä näkemästään kertoneet.
Minulla on ollut tarpeeksi vaivaa yhdestä vieraasta koko päivän enkä tahdo kolmea lisäksi." "Talossanne on salaliittolainen Toussac." "Toussac!" huudahti mylläri. "Ei suinkaan. Hänen nimensä on Maurice, ja hän on silkkikauppias." "Häntä juuri haemme. Me tulemme keisarin nimessä." Mylläri kuunteli suu auki.
Päivän Sana
Muut Etsivät