Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
«Mutta mitäs te saatte! Suuren kartanon, viisikymmentätuhatta riksiä! Minä kalvavan omantunnon ja kiinitulemisen pelon hyvässä torpassani«. «Ha, haa, kalvavan omantunnon! Sitä sanaa en ole kuullut sinun maininneen, sittenkun minun tyköni tulit, ja siitä lienee jo toistakymmentä vuotta. Kuule, Kyösti!
VIKSARI. Täynnä koiruutta se mies. TIERA. Paljasta koiruutta. VIKSARI. Hänen tunnen. Mutta sen kiven korkuus taasen? VIKSARI. Juuri niin korkea? NYYRIKKI. Juuri niin. TIERA. Ha ha ha! Tarkka silmä, joka noin tuuman päälle määrätä taitaa. NYYRIKKI. Asia on, niinkuin sanon. VIKSARI. Ja vakaasti haasteltu, niin onpa hän suuri vintiö, tuo Kullervo.
Saatpahan nähdä, että hän pettää matamin, niin että sujahtaa vain, ja toimittaa tytön sinulle ihan suoraan syliisi, poika. Ha ha ha!" Alhaalla puutarhassa istuivat lääkäri ja molemmat neidet. "Te olette niin synkkämielinen, tohtori," sanoi Alvilda. "Nyt minä näytän teille jotakin hauskaa." Samalla juoksi hän matami Bombin puutarhaan. "Saanko luvan?" huusi hän mennessään läävän ohitse.
Hän silailee imartelunsa kullanmurusin.» »Sinä viittailet usein siihen, että hän pelaa väärin onko siinä perää?» »Rakas Glaukus, roomalaisen ylimyksen tulee olla kunnian mies arvokkuus on kallista Klodiuksen täytyy pettää kuin suurveijari voidakseen elää ylhäisen tavoin.» »Ha! Ha! Hyvä on, en ole enää pitkään aikaan pelannutkaan. Ah!
Kyllä sinä, Musti, toisinaan olet tuhmansekainen; kaikkihan kirkkoherran tuntevat, ha ha ha", nauroin minä ja pieni sydämeni hyppi ilosta, kun kerrankin olin Mustia viisaampi. "Vai olen minä tuhmansekainen? Muistapas, herraseni, kumpaanko meistä Tiina kotona enemmän luottaa", lausui Musti.
Et nuku nyt; näet poikiesi päät, Soturinkätes, tyttös silvottuna; Maanpakolaisen poikas kauhusta Kalvaana, veretönnä; minut, veljes, Kuin kivipatsaan kylmän turtana. Ah, nyt en enää tuskiasi soimaa. Hopeahiukses revi, hampain kalva Toinenkin kätes: tämä kauhu olkoon Poloisten silmiemme viime näky! Nyt myrskyn aika on; miks et sa riehu? TITUS. Ha, ha, ha! MARCUS. Mut miksi naurat? Se ei sovi nyt.
"Miksi te sitä luulette?" keskeytti häntä perämies; "te olette sitä katselleet kyllin, tietääksenne edes, mikä se on. Mitäs tuumaatte, ha?" "Minun pitää vielä kerran katsoa sitä", vastasi Mark, joka nyt ainoasti tahtoi voittaa aikaa, ajatellaksensa jotakin juonta; "niin, nyt minä näen sen selvemmästi." "No, mikä se sitte on, jos saa luvan kysyä?" huusi perämies, joka alkoi pitkästyä.
KASPER. Ha ha ha, sä Conon, peeveli on irki! CONON. Sano. KASPER. Peeveli on irti, sanon minä! CONON. Mitä päätän tämänkaltasesta lauseest? KASPER. Mitä tahdot. Mutta riennä, Elinani!
"Kaksi poikaa ja yksi tyttö!" nauroi hän silloin ja maiskutti huulillaan. "Se jakaminen ei helppoa ole!... Täytyy koettaa hyvyydellä, pojat, minä koetin hyvyydellä, minä, kun karhua hyväilin! Ha, ha, ha!... Oli siellä useampiakin! Mutta eihän voi syleillä kuin yhtä kerrallaan sentään!" Veljet katsoivat toisiinsa sivultapäin, kun isä puhui.
»Ka-ha-ha-haaperi...! hu-hullukos olet, kun ... ha haa ... leikistä suutut?» huusivat miehet perään nauraen niin sydämestään Kaapon vaaterepaleitten omituiselle lepattamiselle: pojanroikale lennätti kuin kymmenin isoin- ja pikkusiivin liuhtoen. Pianpa Kaaperi väsyikin, palasi takaisin miehuullisesti kerskaillen kuin olisi suurenkin voiton saanut.
Päivän Sana
Muut Etsivät