Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Vai niin, sekö, virkkoi mustalainen, päästäen teennäisen, väkinäisen naurahduksen; vai niin, sekö ... ha ha! Ha ha ha! yhtyi häneen kivalteri; juuri se ... ha ha ha! Tahdotte siis minun näyttävän sen teille! jatkoi Bruno yhtä iloisesti kuin äskenkin. Jos siinä on jotain hauskaa, niin sehän hyvä, huomautti kivalteri; ja minä tulen yhä uteliaammaksi. Ha ha ha! Ha ha ha!
Hän kokosi kaikki voimansa; mutta kovan onnen kysymys ei sittekään tahtonut päästä hänen huuliltaan. »Isä onko totta, mitä ihmiset»... Harmaissa silmissä kiilui hurjan epäluulon liekki. »Hä mitä ihmiset juttelevat?» »Että sinä olet antanut opastaa ranskalaiset Kissanportaan ylitse?»
MATTI. He tietysti eivät meitä hoksanneet, vaan alkoivat laasta risteyksessä, jotta pöly sakeana tuoksui heidän ympärillään. Ja niin kiivaat he olivat siinä toimessa, etteivät ollenkaan kuulleet askeleitamme, ennenkuin olimme aivan heidän takanaan, ha, ha, ha.
PORMESTARI. Niin, tee se, muuten voi hän kenties saada aikaan skandaalin. No, veli kulta, olethan sinä ja pikku vaimosi, perhana vieköön, toimittanut täällä oikein loistavat pidot tänä iltana. Jatka vain samalla tavalla, jatka vain, ha, ha! Mutta nyt pitää mennä seurustelemaan naisten kanssa huomaanpa että jo heittävätkin salaisia silmäyksiä tännepäin. Kylmäkiskoiset kaunottaret!
Minun kauhistusta ilmoittava katseeni näkyi suuresti naurattavan häntä. "Ha, ha, ha", nauroi hän; "no, johan minä sen heille sanoin? Sinä et vielä ole puoleksikaan kuorestasi päässyt, etkä siis vielä hetkiin tätä kuortasi jättävä. Sinä puolustat nais-emansipationia, mutta, voi poika parka! sinä et aavistakaan mitä sillä tarkoitetaan; et rahtuakaan sinä siitä ymmärrä, poikaiseni!
Yht'äkkiä pääsi ilohuuto hänen huuliltansa. Hän oli huomannut rakkaat suksensa koukuissansa katossa, samassa paikassa jonne hän itse oli ne pannut. Silmänräpäyksen työ oli temmata ne alas ja hypätä akkunasta ulos. "Ha, ha, ha", nauroi vanha jääkäri, kun näki Kyöstin juosten, sukset seljässään, tulevan sijallensa riviin, "kummallisen saaliin sinä sieltä sait.
Tuo sinun ystäväsi Miltopeus on par'aikaa kaupungissa, pappa. MILLER. Miltopeus kaupungissa? MILLER. Ei, hän se on. Ei sitä muita sillä nimellä . No, katsoppas ukkoa, joka on tehnyt näin pitkän matkan vanhoine eukkoineen! ALBERT. Ehkä hän on tullut kumartamaan, ha ha! MILLER. Mitä sinä noin naurat?
"Jokohan ha, ha, ha," nauroi emäntä. "No ihan leikittä ja mitä sanoisitte jos rupeaisin teille miestä toimittamaan. Totta puhuen olenkin juuri sillä asialla?" sai Paakka alkaneeksi. "Vähät sanomisetkai siinä olisi ha, ha, ha." "No niinpä kyllä. Toden totta on se, että teidän talonne ei tule isännättä aikaan, sen itsekin ymmärtänette.
Pah ... kah, nyt on Liinan syntymäpäivä... Kahdeksantoista vuotta, tyttöseni. Tule tänne! Patruuna pyhkäisi äkkiä hymyilevät silmänsä, sanoen: Ha ha, minä olen niin helläsydäminen kuni joku vanha matami... Se on pilkallista joskus. Ja niin hän nauroi taasen. Niin, hyvä Anton, on vaikeata täyttää Theolinda vainajan paikkaa, sanoi vapaaherratar hellästi.
Niinkuin käärmeet Sen soitot kiemuroivat ilmassa Ja valaisevat niinkuin revon-tulet Yön pimeyttä! Kallis, pyhä neitsyt! Sun poikas kunniaksi suitsee se Ja sovinnoksi Henrik marttyrin. Mun viimeiset jää-hyväis-sanan' olkoot: Kirous kova teille kristityt! Ha! ha! Voi hirmuttava menetys! Tuo onko sulle mieleen pispa Henrik?
Päivän Sana
Muut Etsivät