Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
»No no, pian ne siitä joutuu», puheli Uutela liittyen heidän seuraansa kävelemään. »Ei huoli nyt hätäillä, pojat», hymyili hän tyyntä hymyään. »Kyllä mekin vielä nauramme, kunhan tästä päästään pellolle!» Se poikia hiukan lohdutti. He lähtivät pumppuhuoneelle päin.
Kuvailee ei tarvitsevan niin kauan hätäillä, kun jotakin löytyy. Ei oo päivät päällitysten, vaan on päivät päästätysten. Sentähden ei pidä ylen monta toimitusta yhdellä kerralla ottaman taikka kaikkia yhdellä päivällä valmiiksi pyytää. Ei saapa sijoa katso, maata kuoleva valitse. Muutamat sanovat: ei saapa sijoa katso, toiset: ei syntyvä s.k., yhdellä mielellä kumpaisetkin.
Hän tunsi hänet oli kuullut yhtä ja toista hänen matkoistaan ja retkistään. Kertomuskin tuntui kovin hataralta. Mitenkä hän sellaiseen aikaan ulkona liikkui, ja missä se oikein tapahtui? Silloin mies alkoi hätäillä ja sotkea kertomustaan yhä enemmän. Hän vain liikkui asioilla, ja silloin hän sen näki, ja tapaus on tosi.
Laukkasi vain sekä myötä- että vastamäissä. Viimein rupesi Pilkka ihan yhtenään turskuttamaan ja päristelemään ja sakea veri roiskahti Pilkan sieraimista sen päristäessä tielle. Mooseksen hätä tuli nyt korkeimmilleen. Itkien hän alkoi hätäillä: »Tapatte te nyt hevosen.
Ei kiellä laki eikä asetus. MIKKO. Missä hiidessä se Topra viipyy? Evästä sanoi lähtevänsä hankkimaan, mutta jo tuota nyt olisi ennättänyt tuoda sen seitsemän lertaa. KUNNARI. Tottapa hän tulee kun joutuu. Odotetaan, ei hätäillä. Ties mitä hyvää se sieltä tuo mukanaan. Lähtään pois. KUNNARI. Mihinkä pois? JAARA. Mihin tahansa. Kun vaan pääsemme pois täältä metsästä. MIKKO. Pelottaako sinua?
Silloinpa ei näyttänyt unta olevan, ei mailla eikä halmeilla. Ette eilen sanonut. En sanonut, että saisitte rauhassa nukkua. Missä ne ovat vaatteetkaan, alkoivat he itkusilmin hätäillä. Olkaahan nyt hätäilemättä, sanoi Reeta. Peskäähän silmänne ja syökää sitten, ei tässä niin kiirettä ole. Mutta ruoka oli kadottanut entisen hyvän makunsa.
Maasta maailma elääpi, Sekä suuret, että pienet: Maastapa makeat saapi, Maasta vääntyypi väkevät, Hapan kaikki hankitahan Kaiken kansan tarpeheksi. Siis sinä siveä vaari, Taitava talonisäntä, Jolla on omasta työstä Tavaroita tarpeheksi! Et huoli hätäillä siitä, Jos herra hevosen kanssa Tuleepi tuvan etehen.
Yhtäkkiä huomasi joku tytöistä kuulleensa jotain surkeata ääntä järveltä päin, josta he alkoivat hätäillä, että "voi, voi, mistä se kuuluu", ja kokoontuivat poikien luokse. Pojatkin tarkastivat ja kuulivat todellakin surkean äänen. Kyllä se on hätähuuto, päättivät muutamat. Ja on se jo huutanut hyvän aikaa; kovin panee uupuneen äänellä. Arvelemattahan tuo on hätähuuto, sanoi Matti.
»Vähän kai se minua liikuttaa, kun ei itseäsi haitanne. Vaan itsehän saat selkänahallasi maksaa ne kyläkulut. Sen puolesta katsoisin paremmaksi, että pysyisit kotonasi.» Lähdin kotiin soutelemaan. Ajattelin, että ei se päätös pidä paikkaansa... En usko että Mari ei minusta huolisi ... en usko ... en usko. Annetaan vaan ajan kulua, ei huolita hätäillä.
Emme saa hätäillä SYLVI. Mutta olenhan minä sinun omasi kumminkin? Eikö niin, Viktor? VIKTOR. Olet, sinä olet minun omani. Minä otan sinut väkisin, ellei muu auta. SYLVI. Kuinka tämä tuntuu suloiselta, Viktor. Ja kuinka äärettömän onnellisiksi me tulemme! Kokonaan sinun omanasi sinun luonasi, uudessa yhteisessä kodissa oh, minua ihan huimaa, kun sitä kuvittelen.
Päivän Sana
Muut Etsivät