Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Ja kotitalon näkyviin tultua näytti hän paikankin, oikein pysähdytti hevosen, osoittaen maantien vierelle: »Tuossa noin, juuri tuon kiven luona, siinä oli hangella karvoja, verta ja Hupin hännän nipukka!» Nykäisten hevosen kulkemaan kuvaili Antti, miten Hupi, jos elossa olisi, nyt riemun nostaisi, ja miten se oli ryökkynää ikävöinyt ulvoen yötä päivää, niin että forstmestari oli määrännyt sen ammuttavaksi.
Lapset olivat ehtineet jo heidän edelleen, juosseet keittiöön Hannan luo, aukoneet kylpyhuoneen ja säiliöiden ovia, tehneet remuisan toivioretken kautta kaikkien huoneiden ja päätyneet vihdoin lastenkamariin, johon Antti ei ollut astunut jalallaan heidän lähtönsä jälkeen. Erinomainen Hanna oli kuitenkin pitänyt kaikki siistinä ja tomuttomana. Tietysti te syötte täällä aamiaista? kysyi Antti.
Oltiinhan me vähän papan ja Hannan kanssa. Joko pian saadaan häät ... ehkä oltiinkin jo morsiamen kanssa häävaroja hakemassa? Eihän niistä vielä ole tietoa häistä ... ensin on Kallen toimitettava itselleen huone. Noo, pianhan se on yksi huone pystyssä. Söderlingska ei voinut olla pistämättä: Hirret maksaa niille, joiden täytyy ne ostaa.
Tietysti... en voi kuitenkaan tehdä sitä telefoonitse. ROUVA LINDH. Mutta soitathan sinä muutenkin usein sinne sähkösanomasi? LINDH. On tehnyt kieltävän kasvojen liikkeen rouvalleen Hannan selän takana. On siis aikomus, että hautaaminen tapahtuu täällä? HANNA. Hänen toivonsa oli, että hänet haudattaisiin perhehautaamme lasten viereen. LINDH. Milloin se on ajateltu tapahtuvaksi?
Minä olen ihan vastakkaista mielipidettä enkä ymmärrä, miten ne ovat lastenkirjaa varten voineet lähettää tuommoisen hävittömän kuvan. Rehtori laski pahantuulisena kuvan pöydälle ja naputteli sormellaan sitä puhuessaan siinä juuri vasikan hännän kohdalle. Tuommoista me emme voi aapiseemme painattaa, ja minä ehdotan sen vuoksi, että koko kuva jätetään pois.
Hannan oli hirmuisen paha olla. Pureskeli esiliinansa kulmaa; rutisti ja kasteli sen aivan märäksi. Olisi niin mielellään sanonut jotain ystävällistä, vaan ei uskaltanut Olgalta. Anna Sohvi ilmoitti aamiaisen olevan pöydässä. »Herrat ovat niin hyvät», sanoi Olga ja nousi. Ei, mutta mitäs tämä merkitsi?
Juken alituinen riiteleminen siitä, ettei Antti mennyt rahaa ansaitsemaan, ja Hannan jokapäiväinen murhe vanhain päiväin köyhyydestä painoi Anttia raskaana taakkana ja vei alas kuni hivutustauti. Antin kasvot kävivät kalpeiksi.
Eikös sinulla olisi?» kuului Hannalta tylsä vastaus. »On minulla paljonkin», sanoi Antti ystävällisesti. »No sano sitten», kuului Hannan puoleksi ylenkatseellinen, tyly vastaus ja jäykisti itseään kuulemaan Antin puhetta, että se menisi toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, eikä vaikuttaisi mitään.
Sillä samaan aikaan huomasi Henrik, joka ei tiennyt Hannan tehneen oman huomionsa, että neiti Selig oli rakastumaisillaan ellei jo rakastunut häneen, Henrikiin.
Otti kuitenkin Hannan syliinsä, hallitsi siinä häntä ja hätäisesti huudahti: »Hyvä Jumala! Oletko järkesi menettänyt? Toinnu toki! Elä kuitenkaan tule hulluksi!» Hanna riuhtoi vaan itseään ja tahtoi lyödä ja repiä ja kirkui: »Sinä hullu olet, näytän minä hullun sinulle, hulluin hullulle. Jos et anna rahoja, niin tapan sinut. Lyön sen tulen porttoa, niin että tunnet.
Päivän Sana
Muut Etsivät