Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Muistaisi toiste ajatella niin korkealle. Hah, hah, hah, toinen leikki siitä tulisi! Gunhild nauroi ilosta. Hän ei enää saattanut istua sisässä, vaan läksi ulos selvittelemään ajatuksiaan; vihdoin tuli hän varmaan päätökseen, eikä horjunut silloin enää. Oli jo ilta, häntä väsytti. Koivun alla oli kivi, jolle hän istui. Aurinko laski; pitkiä varjoja se heitti yli lehdon ja vuonon.
Hirveä huuto kuului ja kiirehtäviä, epävarmoja askeleita. "Minä tahdon! minä tahdon olla hänen luonaan! Minut paholainen ottakoon, ei häntä!" huudettiin siellä ja kaksi naista tunkeutui alttarin luokse. Toinen oli Gunhild, kamalan näköisenä, ontot posket sinertävinä ja tukka suortuvissa veristävillä silmillä; toinen oli Anna, kalpeana kuin kuollut.
Eipä ole monta henkeä ulkona kaupungin kaduilla, sillä sekä sää että keli ovat huonot. Oikullinen talvi on kaatanut aikalailla sadevettä lumipurkuisille kaduille ja on sitten jäätänyt sen, joten jalkaisin liikkuminen tapahtuu hengenkaupalla. Vanha Gunhild on kuitenkin liikkeellä.
Gunhild riensi heitä kohti ja tukevat kädet ottivat hänet vastaan; kaikki kolme seisoivat yhteen pujottuina kädet toistensa ympärillä; Gunhild vapisi ja itki, eikä voinut puhua mitään. Mutta Bård sanoi: "Tiesinhän, että kerran sinut tapaisin. Varmaankin se hyvää ennustaa että sinut juuri nyt löysin."
Neljä vuotta oli Gunhild valvonut ja kylvetellyt, ja sinä aikana oli Rikhardista tullut ylioppilas. Häntä odotetaan kotia ensi tilassa. Syyskuun loppupuoli on käsissä.
Kun Gunhild samana päivänä tuli Judith-äidin luokse kalpeampana ja väsyneempänä kuin milloinkaan ennen, tapasi hän siellä vieraan merimiehen, joka näytti olevan kuin kotonaan. Gunhild säpsähti, mutta rauhoittui samassa; sillä tuo ei voinut olla Bård. Siksi hän Gunhildin mielestä oli liian ruma ja vanha, ainakin mahtoi hän olla 40 tienoissa.
"Ei, äiti, aina olen sinut muistava ja samoin erään toisenkin." "Erään toisenkin?" "Niin, äiti!" "Niinkö?" "Vie vie terveisiä Lagertalle ja sano, etten häntä milloinkaan ole unhoittava." Poika tempasi kätensä irti ja juoksi laivaan. Kolmatta kertaa soitettiin. Höyry läksi laiturilta. Gunhild seisoi kauan katsellen poikansa jälkeen.
Eräänä päivänä olivat pojat alhaalla välitunnilla. Gunhild sattui juuri menemään ohitse. Apteekkarin poika, joka oli "sukkela," huusi kovaan: "Gunhildsen, tuolla tulee äitisi taskut täynnä kreemiä ja sylttiä." Yliopettaja nauroi täyttä kurkkua. "Minä annan sinulle sylttiä, minä, moskuseläin!" sanoi Rikhard ja antoi apteekkarin tulevaisuudentoivolle mustelman silmän ympäri.
"Nyt Gunhild tahtoo tarjota sinulle mitä hänellä on, vaikk'et viimein huolinut hänen neuvoistaan. Vaan enkö sitä sanonut? Enkö sitä jo sanonut? Niin, roistoja he ovat kaikki ah kuinka se kahvitippa teki hyvää roistoja he ovat. He ovat olevinansa piru tietää mitä herroja, ja sitten heillä ei ole omaa paitaakaan. Kauniita kosioita tosiaankin!
Mutta Gunhildia ei käytetty ainoastaan pitojen ilmoittajana. Kun jossakin oli ollut pidot, ei tiedusteltu viinejä j.n.e. Kysyttiin vaan oliko Gunhild ollut passaamassa, sillä silloin tiedettiin, että oli ollut hienoa. Kuitenkaan ei pidä luulla, että tämä osanotto seuraelämään oli Gunhildin ainoa toimi.
Päivän Sana
Muut Etsivät