Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Glaukus riistihe irti toveristaan; kun hän tuli ulkoilmaan, kävi kylmän väre pitkin hänen ruumistaan, vaikka ulkona olikin pilvisaästä huolimatta tukahduttavan kuumaa. Hänen ruumiinsa, joka ei vielä ollut täysin tointunut ennalleen kuolettavan myrkyn vaikutuksista, horjui ja vapisi. Soturit tukivat häntä.
Oh, se kirje tuotiin viime yönä, kun sinä olit liian liian » »Juonut sitä lukeakseni, luulemma. Eipä hätää, ei kai se sisällä mitään tärkeää.» »Avaanko sen, Sallustus?» »Tee se ehkä siinä on jotakin ajatuksia virkistävää. Glaukus parka!» Vapautettu orja avasi kirjeen. »Mitä!
Vihdoin syvästi huokaisten ja otsaansa tarttuen Glaukus kääntyi poispäin, käpertyi kokoon ja mutisi: »Uneksinko yhä vielä?» »Et, Glaukus, olet hereillä. Tämän oikean käden ja isäni pään kautta vannon, että näet edessäsi miehen, joka voi henkesi pelastaa. Kuule! Tiedän, mitä olet tehnyt, mutta tiedän myöskin lieventävät asianhaarat, joista sinulla ei ole aavistustakaan.
Pimeästä hohti heitä vastaan kaksi palavaa silmää salama valaisi kirkkaaksi temppelin sisustan ja Glaukus huomasi kauhukseen edessään kahden pylvään välissä rauhallisena makaamassa saman leijonan, jonka raadeltavaksi hänet oli tuomittu; ja aivan vieressä, naapuristaan tietämättä istui jättiläiskokoinen mies, sama, joka oli heitä puhutellut haavotettu gladiaattori Niger.
Ja minusta tuntuu, että jos olisin kreikkalainen nainen, jonka kohtalo on suonut rakastaa ja jota rakastetaan, niin itse asestaisin rakastettuni uutta Maratonia, uutta Plataiaa varten. Niin, tämä käsi, joka nyt punoo ruusuja köynnökseen, sitoisi silloin sinulle oliviseppelen!» »Jospa se päivä koittaisi!» Glaukus voihkaisi kiihtyneenä sokean tessalittaren innostuksesta. »Mutta ei!
»Kuinka kaunis,» Glaukus miltei kuiskasi, »onkaan vertaus, joka sanoo maata äidiksemme! Kuinka verrattomalla ja tasapuolisella rakkaudella hän jakaa hyväilyjään lapsilleen! Eikä edes noille hedelmättömille kaihoille, joilta luonto on kauneuden eittänyt, se ole ollut lahjojaan jakamatta: tuon sammuneen tulivuoren kaljulla ja palaneella pohjalla menestyy viiniköynnös siitä todistuksena. Ah!
Kun siis Klodius hänelle intoilevin elein kuvaili Ionen kauneutta, tunsi Glaukus vastenmielisyyttä ja inhoa, että sellaiset huulet uskalsivat häntä ylistää; hän vastaili kylmästi, ja roomalainen kuvitteli jo, että hänen intohimonsa oli sammunut, ennenkuin se oli kehittynytkään.
Kun tämä kaikki oli suoritettu, avasi hän vihdoinkin silmänsä ja antoi uuden elämän merkit itsestään. Samalla hetkellä Sallustuskin ilmaisi olemassaolonsa syvään huokaisten. »On illallisaika», tuo epikurolainen huomautti, »sinä, Glaukus ja Lepidus, tulkaa illastamaan luokseni!»
Hän poistui hetkeksi ja palasi pian täysinäinen malja kädessä. Glaukus otti sen häneltä.
Glaukus hyppäsi notkeasti rattailta ja kiiruhti auttamaan Ionea, joka onneksi ei ollut loukkaantunut. Mutta he huomasivat, ettei niissä enää ollut heille suojaa. Kuomua kannattavat nuorat olivat katkenneet, ja vesi virtasi solkenaan rattaitten pohjaan saakka. Mitä nyt oli tehtävä tässä pälkähässä? He olivat vielä kaukana kaupungista ei taloa lähellä, ei suojaa missään.
Päivän Sana
Muut Etsivät