Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Tiedä siis, Ione, että Glaukus viimeksi eilen julkisesti oltiin kylvyssä kerskaili sinun rakastuneen häneen. Hän sanoi, että häntä huvitti jatkaa seikkailua. Jaan hänellekin oikeutta, hän ylisti kauneuttasi. Kukapa voi sitä kieltää?
Päättäen lukemista seuranneesta käsientaputuksesta se oli runoilijan arvon mukainen ja Glaukus oli ainoa kuulijoista, joka ei pannut sitä Horatiuksen parhaitten odien rinnalle. Runoesityksen loputtua alkoivat vain kylmään kylpyyn aikovat riisuutua.
Samassa heidän korviinsa tunkeutui luja tuskan- ja kauhunhuuto. »Oi, säästäkää minua! Minähän olen vain lapsi. Olen sokea, eikö siinä ole rangaistusta kyllin?» »Oi, Pallas auttakoon! Minä tunnen tuon äänen. Sehän on minun kukkastyttö raukkani», Glaukus huudahti ja syöksyi samalla huoneeseen, josta huuto kuului. Hän tempaisi oven auki.
»Tahdon, jos vain voin sinua hyödyttää. Käske! Katso, en itke enää, olen rauhallinen.» »Sinä olet jälleen minun oma Nydiani», Glaukus jatkoi suudellen häntä kädelle. »Mene sitten hänen luokseen! Jos ei sinua siellä miellytä, jos olen sinua pettänyt, niin palaa takaisin. Minä en anna sinua kellekään, minä vain lainaan. Taloni on aina sinulle turvapaikkana, lapsi kulta. Ah!
»Senkötähden siis leijona hänet säästi. Ihme! Ihme!» Pansa huudahti. »Ihme! Ihme!» joukkokin kiljui. »Viekää pois atenalainen Arbakes leijonan eteen!» Ja kaiku toisti saman huudon kukkulalta laaksoon rannalta merelle »Arbakes leijonan eteen!» »Virkailijat, viekää syytetty Glaukus pois viekää, mutta vartioikaa häntä», preetori sanoi. »Jumalat tekevät tänään ihmeitä.»
»Minulle sanottiin Glaukuksen olevan täällä», hän virkkoi, »saanko tulla?» »Ah, Nydiani», kreikkalainen sanoi, »sinäkö se olet? Tiesin, ettet kutsumustani laimiinlöisi.» »Glaukus on yhä entinen itsensä», Nydia punastuen virkkoi, »sillä hän on aina ollut hyvä sokealle tytölle.» »Kuka voisi muuta ollakaan?» Glaukus sanoi hellästi, uskollisen veljen äänellä.
Hän saapui forumille riemuportille; hän kumartui hän hapuili käsillään! hän huusi Glaukuksen nimeä. Heikko ääni vastasi. »Ken kutsuu minua? Varjojen äänikö? Tule, olen valmis!» »Nouse, seuraa minua! Tartu käteeni! Glaukus, sinä pelastut!» Ihmetellen ja taas yhtäkkiä alkaen toivoa Glaukus nousi. »Nydia taaskin? Ah! Olet siis pelastunut?»
»Tuskinpa vain niin tekisin, jos illalliseni olisi kesken. Mutta me italialaiset olemme sentään hirvittävän itsekkäitä.» »Sellaisia ovat kaikki, joilta puuttuu vapaus», Glaukus sanoi huoaten. »Vain vapaus innoittaa uhrautumaan toisen hyväksi.» »Vapaus on varmaankin jokaisesta epikuurolaisesta jokseenkin ikävää», Sallustus vastasi. »Mutta nythän olemmekin perillä.»
»Kummallinen mies», Glaukus sanoi miettiväisenä. »Vaikka hän näyttääkin kuolleen huvitukselle ja kylmältä maiselle riemulle, joku murhe häntä painaa, ja hänen ulkokuorensa ja sydämensä puhuvat erilaista kieltä.» »Niin, puhutaan muunkinlaisista orgioista kuin niistä, joita hänen yksinäisessä talossaan Osiriin kunniaksi vietetään. Rikaskin hän on, niin sanotaan.
Hän luki kirjeen loppuun, se putosi hänen kädestään ja hän virkkoi halveksivan kylmällä äänellä: »Onko tämän kirjeen kirjottaja sinun rakastettusi?» Ione huokasi, mutta ei vastannut. »Puhu!» toinen ärjäsi. »On!» »Ja hänen nimensä niin sehän on tässä kirjeessä hänen nimensä on Glaukus!» Ione risti kätensä ja katsahti ympärilleen ikäänkuin suojaa ja apua hakien.
Päivän Sana
Muut Etsivät