Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Alusta loppuun saakka salaperäisenä tuo sokea tessalitar oli hävinnyt elävien maailmasta! Glaukuksen kirje Sallustukselle, kymmenen vuotta Pompeijin hävityksen jälkeen. Atena. »Glaukus rakkaalle Sallustukselleen tervehtien ja menestystä toivottaen! Kehotat minua saapumaan Roomaan sinua katsomaan; ei, Sallustus, tule sinä ennemmin tänne. Atenaan!
»Tuo amfora tänne!» Glaukus sanoi, »ja lue sen vuosi ja laji!» Orja kiiruhti ilmottamaan seuralle, että viini oli pulloon pantu Kioksella neljäkymmentä vuotta sitten. »Kuinka mainioksi lumi sen on jäähdyttänyt», Pansa sanoi. »Se on juuri parahultaista.» »Se muistuttaa sellaisen miehen kokemusta, joka on kauan intohimojaan viihdytellyt päästääkseen ne kaksinkertaiseen raivoon», Sallustus huudahti.
»Mutta sanohan», muuan ruumiikas porvari virkkoi ähkien ja puhkien häntä hierottaessa, »sanohan, oi Glaukus, ikikirotut sinun kätesi, orja, miksi niin lujasti hankaat! sano uh! uh! sano, ovatko Rooman kylpylät todella niin uhkeat?»
Eikö päilykin hymy hänen huulillaan hän liikahtaa, vakavasti ja raskaasti. Haa! Pois! Se on nymfi! Se on joku noista hurjista Napoeista. Joka sellaisen näkee tulee hulluksi pois! Voi minua! Hän katselee minua!» »Oi! Glaukus, Glaukus! Etkö tunne minua?
Jälleen amfiteatterissa. Glaukus ja Olintus oli viety yhdessä synkkään ja ahtaaseen koppiin, mistä arenarikokselliset tavallisesti vietiin viimeiseen hirvittävään taisteluun.
Jos minä sanon sanankin, on teidän viinitupanne kiinni, ettekä te myy senjälkeen enää mitään. Glaukus, orja on sinun.» Burbo raapi korvallistaan aikalailla nolonnäköisenä. »Tyttö on minulle arvokkaampi kuin painonsa kultaa.» »Sano hintasi, olen rikas», Glaukus sanoi. Vanhat italialaiset olivat samanlaisia kuin nykyisetkin kaikki oli heillä kaupan, saati tuollainen sokea tyttöparka.
Hän ei ollut sitä ennen koskaan ollut mukana kun Glaukus ja Ione toisensa tapasivat, hän ei ollut ennen huomannut, että sama ääni, joka hänelle puhui ystävyyttä, saattoi toiselle huokua suurta lempeä. Sen tuskantunteen, joka oli hänen rintansa täyttänyt hänen huomatessaan, että Glaukus rakasti toista, hän oli aluksi masentanut ja vaijentanut.
Oli päätetty, että molemmat ratsurit alottavat näytännön; sitten taistelevat gladiaattorit jalan, parittain, senjälkeen Glaukus ja leijona esittävät osansa tässä murhenäytelmässä, ja suurena loppukohtauksena ovat natsarealainen ja tiikeri vastakkain.
Hän pani vesiastian syrjään ja kiiruhti hänen luokseen ja ihmeellistä oli nähdä, kuinka varmasti hän kulki kukkien lomitse ja osasi lyhintä polkua pitkin uuden isäntänsä luo. »Nydia», Glaukus sanoi silitellen lempeästi hänen tuuheata, kaunista tukkaansa, »sinä olet nyt ollut kolme päivää minun kotijumalieni suojeluksessa. Ovatko ne sinulle hymyilleet? Oletko onnellinen?»
»Oletko jo kauankin oleskellut täällä?» Glaukus kysyi vihdoin, sillä äänettömyys alkoi tuntua sietämättömältä. »Ah, kauanko? kyllä.» »Mutta tämähän on surullinen paikka.» »Haa!
Päivän Sana
Muut Etsivät