Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. marraskuuta 2025
TOHTORI. Minä yhdyn rovastiin. Jääkää hyvästi! Hyvästi, isä! Hyvästi, äiti ja Pirkko, hyvästi! Hyvästi kaikki. KAIKKI. Hyvästi! Ja onnea! JOHANNES. Anna Liisa etkö tahtoisi antaa minullekin kättä! ANNA LIISA. Mielelläni! Hyvästi, Johannes, hyvästi! JOHANNES. Herran haltuun, Anna Liisa! Yksi sana vielä: sinä olet kumminkin se, joksi sinua alunpitäen luulinkin.
Kas tässä, caesar, on kaksi kummaa lääkeainetta, yhtä kirkkaat kumpikin, kuin tavallinen vesi, mutta perin erilaiset vaikutukseltansa: toinen auttaa hitaasti ja varmaan, toinen auttaisi kohta, mutta voi myöskin kohta tappaa. TIITUS: Etkö uskaltaisi sitä käyttää, Lysimaakos? LYSIMAAKOS: Ehei, ei, ei. Se olisi ajattelematonta. Se on vaarallinen lääke, caesar, se voi tappaa muutamassa hetkessä.
Mutta nytpä johtuukin mieleeni eräs asia, josta vuorostani saan sinua tilille vaatia. Etkö sinä itse kerran oikein todenperään käynyt mustissa sukissa? MARI. Hyi sinua, mitä puhut! VILHO.
Niin että hän hymyili ja katsoi taaskin Hermaniin kauppias itse on jolloinkulloin kävellyt ulkona. Olenhan minä Etkö ole silloin mitään erinomaisempaa huomannut? En mitään. Elli pyyhki kylmää hikeä otsaltaan. Viskaali kumartui alas ja kirjoitti jotain muistiinpanoa paperiin. Kaikki olivat äänettöminä. Kynä vaan rapisi yhtämittaa. Mitä kaikkea hän sinne kirjoittikaan?
Suutari näki Pekan lopettavan ja kysyi: Mitä siihen nyt tuli? Muutamata laulua se kerran pyyti, niin sen kirjoitin. Enpä osaa uskoa, etkö liene muuta kirjoittanut. Katso itse, niin uskot kai sitten. Pekka tiesi ettei suutari tuntenut kirjoitusta. Kyllä minä kuulen, kun luet itsekin.
»Vaan entä kun toivottomuus tulee?» »Sen voimme Jumalan avulla voittaa, sen tiedän kokemuksesta. Etkö muista, miten alakuloinen ja arka olin pienenä? Kauan kehityin samaan suuntaan, mutta sitten tapahtui käänne. Olen siitä Jumalalle kiitollinen, sillä luulen, ettei elämästämme ole hyötyä, ei itsellemme eikä muille niin kauan, kun ainoastaan suremme sen surkeutta ja toivomme täältä pois.
THERSITES. Ja nämä äkämät juoksisivat märkää? Eikö silloin koko päämies olisi juoksusta märkä? Eikö se olisi oikein pakkopaise? AJAX. Koira! THERSITES. Silloin hänestä lähtisi jotakin; nyt en näe niin märkääkään. AJAX. Sinä emäsuden penikka, etkö kuule? No, tunne sitten! THERSITES. Kreikkalainen rutto sinut syököön, senkin sekarotuinen härkäpää!
"'Kuules naapuri', sanoin minä, 'etkö sinä ensinkään häpeä! Ruveta seurustelemaan semmoisen ihmisen kanssa! Tule heti paikalla pois! "
'Etkö todellakaan ole wielä sydäntäsi antanut kenellekään? kysyin häneltä. 'En kenellekään', wastasi Kerttu ujosti. 'Saattaisitko sydämesi antaa lapsuutesi ystäwälle? kuiskasin minä hiljaa. 'Mitä sanot? Ei minulla ole rikkautta, jota sinä niin ahneesti olet hakenut. Köyhä, pieni on Kertun koti, ja Kerttu itse wielä köyhempi, ei hänestä ole sinulle', sanoi Kerttu melkein nuhtelewasti.
Lygia nosti Vinitiusta kohti siniset silmänsä, jotka olivat ikäänkuin juuri unesta heränneet ja illan loistossa, rukous silmissä, kumartuneena tyttöä kohti, oli hän hänen mielestään kauniimpi kaikkia kreikkalaisia ja roomalaisia jumalia, joiden kuvat hän oli nähnyt temppelien harjoilla. Vinitius tarttui hänen ranteeseensa ja lausui: "Etkö arvaa, Lygia, miksi minä näitä puhun sinulle...?"
Päivän Sana
Muut Etsivät