Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Ei, ei suinkaan se mikään erehdys ole. Sylvi on toki rehellinen. ANNI. Ja sen hän sanoo kaikkien kuullen. Hyvänen aika sitä Sylviä, kuinka hän on hirveästi varomaton! Siitähän voi syntyä vaikka minkälaisia juttuja! Viktorissa ei ollut syytä. Hän kyllä olisi tullut mielellään, kuulittehan sen. KARIN. Oh, eipä hänellä näytä olevan ikävä siellä Sylvinkään luona.
Muutama tieto mainitsee Myhrberg'inkin ottaneen osaa tähän tappeluun ja saaneen siinä pahan haawan. Mutta se on nähtäwästi suuri erehdys. Mitähän asiaa olisi hänellä ollut laiwastossa, jolla ei alkuaan ollutkaan yhtään aikomusta taisteluun ryhtyä.
Jaa, se voi kyllä olla mahdollista, vaikk'en minä ole siitä mitään tiennyt. Voi, voi, niinkö nyt raukesi koko minun kaunis unelmani! HELMI. Hyvää päivää taas! Nyt teille on tapahtunut pikkuinen erehdys, setä. POSTINHOITAJA. Mitä? Erehdys? Kuinka niin? HELMI. Te annoitte minulle väärin takaisin, kun äsken jätin tänne kirjeeni. POSTINHOITAJA. Väärinkö takaisin? En suinkaan.
Senkin olisin syksyllä pohjolasta palatessani maksanut, mutta herra ei ollut itse kotona. Siksi jätin toistaiseksi, mutta sen voin maksaa minä päivänä tahansa, joten tämä talo ei kuulu eikä saa kuulua ukon kuolinpesään, sanoi Mikko jäykästi, ja sisäinen viha kihosi partaisiin poskipäihin. Teillä on tässä asiassa jonkinmoinen erehdys, sanoi konttoristi kohteliaasti.
Aioinko? sanoi Bruno; suuri erehdys, hyvät herrat!... Olin menossa ulos vain pieneksi hetkeksi ja todisteena siitä, ettei tarkoitukseni ollut lähteä tieheni suorittamatta laskuani, on hattuni tuolla tiskillä. Samalla osoitti hän päähinettään, joka olikin koreasti rihvelitaulun vieressä.
Ajatukseni olivat pysähtyneet, niin että tuskin voin ajatella muuta kuin kuolon kalpeata morsiantani. Minä kirosin sananlennättäjiä, jotka varmaan olivat sähkösanomassani nimeni väärin kirjoittaneet, sillä muuten ei olisi ollut mahdollinen tuollainen erehdys, jota täydellä syyllä pidin Maryni surmaajana.
Eipä ollut kuulunut Jorin kihlauksesta sen enempää kuin mitä Mari silloin sanoi. Hän oli ollut tyhmä, kun oli uskonut sitä ja tähän asti! Hän kysäsi viikolla Liisalta kuin pilanpäiten, että tietääkö Liisa Joria kuulutetun. Liisa tiesi ja mainitsi morsiamen nimen. Elsa tunsi hänet. Hänestä tuntui siinä nyt olevan jotakin alkua, vaan että siinä on joku erehdys tahi muuta sellaista.
Ja niin oli osunut että kun hän aikoi panna nimeksi Sebulonin, hän jotenkin sotki sen Belsebuubi-nimeen, lähetti vaimonsa viemään poikaa kastettavaksi ja niin tapahtui erehdys. Eipä silti, että pappi ei olisi asiasta huomauttanut. Oli ehdottanut toista nimeä, mutta äiti oli ollut tiukka ihminen.
Ei, se on erehdys. En minä ole kaivannut vanhoja tuttavia. Viktoria vaan en ketään muuta, en niin kertaakaan ketään muuta. KARIN. Sallithan meidän kumminkin tulla luoksesi, vai täytyykö lähteä pois heti? SYLVI. Ei, kyllä saatte olla vähän aikaa, jos tahdotte minun puolestani. ALMA. Me, näetkös, ajattelimme, että se ehkä vähäisen virkistäisi sinua. SYLVI. Niinkö ajattelitte?
Ensi-iltana sille se erehdys lie tullut, kun kotona annettiin aina juuston tähteitä, jotka eivät olleet niin suolaisia kuin lihakeitto... Mutta siinä miehessä oli sellainen tavarain vahti niityllä, että ei ollut pelkoa rosvoista, jos jätti eväät majalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät