Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
"Onko tämä se mahdollisuus ja toivo, jota mainitsit, Jakob?" kysyi hän vapisevalla äänellä. "On." "Minä minun olisi enemmän mieleeni, jollei " arveli Scrooge. "Elleivät he tule", lausui haamu, "ei sinulla ole mitään toivoa välttää sitä tietä, jota minä paraikaa astun. Odota ensimäistä huomisaamuna, kun kello lyö yksi."
Näin nautimme taas yhdessä elämämme ensimäistä suurta pyhäpäivää. Sepä oli ihmeellinen muutos kahdelle Birminghamin työmiehelle, jotka suoraa päätä olivat tulleet Mustasta maasta.
Päin vastoin tuntuu siltä, että kyky laajenee kehän mukaan ja että viimeiset takarivin miehet tulevat ensimäisiksi. Poikkeuksia kuitenkin on, ja ensimäinen niistä on ritariston ja aatelin ensimäinen mies, professori vapaaherra R.A. Wrede, joka edustaa ensimäistä kreivillistä Creutzin sukua ja jonka omankin suvun juuret pistävät kauvas menneisyyteen.
Pitopaikoissa ja muissa iloseuroissa lauloi oluen ja viinan ääressä monta ihan uutta, johon ei ollut ensimäistä sanaakaan sitä ennen miettinyt, niin senkin jo usiammasti räntätyn, joka alkaa sanoilla: No miehet, miehet, veikkoset! näin näitä häitä juodaan: Lopussa viel'ei entiset, ja toista aina tuodaan.
Jos saan luottaa vaillinaiseen ajan-muistiini, lienen ollut naimisissa vuoden taikka niillä vaiheilla, kun eräänä iltana yksinäiseltä kävelyltä palatessani ja sitä kirjaa ajatellessani, jota silloin kirjoitin sillä menestykseni oli vakaasti enentynyt, koska olin kovasti ahkera, ja minä puuhasin siihen aikaan ensimäistä romaniani astuin Mrs. Steerforth'in kartanon ohitse.
Jussi sai jo piippuunsa tulen ja johtui muistelemaan ensimäistä oulumatkaansa. Pieni poika oli hän silloin ja isänsä kanssa kulki. Ontojoen koskia kun laskettiin, niin isänsä viiletti ja hän istui perässä isänsä tykönä.
Minkä sitä vanhemmatkaan voivat ... jos nuoria kerran oma luonto ja halu siihen vetää. Kyllä aina voi, kun vaan tahtoo!... Ja pitää voida! Olisivat minunkin vanhempani vaan tiukemmin pitäneet minua silmällä tuossa ijässä, etten olisi päässyt muitten kylän nuorten seuraan ... ei olisi minunkaan käynyt niinkuin kävi ... eikä olisi ollut pakko ottaa heti ensimäistä, joka tielle sattui.
Ensimäistä päivää naimisissa ollessani punastuin, kun vaimoni katsoi minua. Maiju. Herra olikin vähän tuhma siihen aikaan. Henrikson. Kuinka uskallat sanoa sellaista...? Maiju. Sanon vaan mitä ajattelen ... luulen herran aikovan ottaa vahinkonsa takaisin »Alppilassa» tänäiltana, kun rouva on ruvennut nukkumaan. Henrikson. Se ei ole totta! Maiju. No en minä siitä mene lörpöttelemään. Henrikson.
ALFRED. Ja sinä teet väärin kieltäytyessäsi. Teenkö väärin? Ensimäistä kertaa sanot minulle mitään semmoista. Miten ajattelematointa! ALFRED. Mitä pitää kuulemani? Onko tämä lemmen kieltä? EMMA. Voiko lempikin vaatia sellaista hulluutta? ALFRED. En ole vaatinut, ainoastaan pyytänyt. EMMA. Niin ... ja jos vaatisit? ALFRED. Silloin... Ja jos vaatisit? Silloin et kieltäisi!
Hän suostui pyyntööni, ja samassa läksin noutamaan sinne tavaroitani kestikievarista, josta pian palasin. Niinpä olin siis asettunut Helsinkiläiseksi. Sitte, viettäessäni ensimäistä päivää uudessa paikassa, umpiruotsalaisten ihmisten keskessä, johtui ikävyyden vallitessa monenlaista mieleeni.
Päivän Sana
Muut Etsivät