Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
NIILO. Minä tässä kanssa arvelin pistäytyä Lailun Juhoa tapaamaan. Antaisit pullon hinnan SAARA. Ei ole tarvis laisinkaan. NIILO. Silanilla olisi työtä kahdelle hevosmiehelle. Tahtoo vedättää multaa tarhaansa ... näetkös... Niin minä lupasin toimittaa... Annahan tuolta pullon hinta... Enhän minä viinaan rahaa panekaan. Olutta jos pullon, toisen juokin, niin ei siitä paljon kulu XIII:s KOHTAUS.
Herra Jumala, enhän minä mitään vaadi. Ajattelin vain että jos sinulle sopisi että me kerran puhuisimme suumme puhtaaksi. K
AMALIA. Ei, nyt en lausu sanaakaan enempää en sanaakaan, koska sinä noin siitä kiivastut. BERTHA. Mutta olenhan minä aivan tyyni. AMALIA. Ei, älä koetakaan minua houkutella älä ollenkaan yritäkään! Sitä paitse miehesi luultavasti on sinulle jo kertonutkin kaikki. BERTHA. Mutta enhän tiedäkään, mistä on kysymys. AMALIA. Vai niin! No, koska välttämättömästä tahdot sen tietää.
Olihan kamalaa, jos Liisa noin ajatteli! Täytyi puhua järkeä hänen kanssaan. Ja saada hänet toisin ja terveemmin asioita katsomaan. Sinä erehdyt, erehdyt tykkänään! sanoi hän. Enhän minä tahdo päästä sinusta. Mutta olosuhteet voivat kyllä vaikuttaa niin paljon, että meidän ehkä joksikin aikaa on pakko erota toisistamme. Nyt se oli sanottu! Kuinkahan Liisa mahtoi ottaa asian?
Minä tahtoisin puhua sen kanssa, mutta enhän saa puhua, kun minä itse olen kieltänyt, että aisoissa ollessa ei saa puhua, vaikka minä kuinka siihen houkuttelisin. Tuntuu kuin olisi kauhean kauan siitä, kun lähdettiin Riihelästä ja vielä kauemmin siitä, kun oltiin kotona. Minua alkaa arkiuttaa ja pelottaa.
Eilert Olsen hymyili. Niin taitaa olla. Minä luisun huimaavaa vauhtia yksipuoliseen hiljaisuuden ihailuun. Mutta enhän minä muille lakia säädä. Itselleni vain on hiljaisuus kuin ystävä, joka käy yhä suuriarvoisemmaksi, yhä rakkaammaksi, mitä enemmän saan olla sen seurassa. Minulla taisi jo lapsena olla taipumuksia tähän suuntaan.
"Minä en ole mikään naisten tuntija, sen te hyvin kaikki tiedätte", vastasin minä, väistellen, "ja enhän ole muuta kuin vilahdukselta nähnyt neiti Ellery'ä". Nyt seurasi viikkoja ja kuukausia, jolla ajalla tämä ihana kuva ei hetkeksikään poistunut mielestäni.
HILMA. No, eihän siinä olekaan mitään pahaa, että on hyvä ruokahalu. ONNI. Mutta ethän sinä syönyt niin paljon. HILMA. Mitä varten sinä sitten minua siitä pilkkasit? ONNI. Enhän minä sinua pilkannut, en millään muotoa; mutta kun otit tuon kolmannen makkarapalasen, niin HILMA. Se oli vaan puolikas. Mamma oli jo ottanut toisen puolen. ONNI. Jahah, niin olikin.
"Tuommoisen yksityisen henkilön maljaa ei ole tapana näin julkisesti juoda." "Vaan enhän minä tiedä, mikä täällä teillä on tapana!" "Jos maljaa ehdottaa tahdoit, olisit sanonut näin: Eläköön perustuslaillinen vapaus! Eläköön Yli- tai Ali-Tonavan armeija! Eläköön painolain kautta turvattu painovapaus! Tai jotain muuta semmoista."
Saisinhan käydä edes Helsingissä, jos ei muuta. Ja kohta joulunpyhäin jälkeen taisi olla vuonna 1881 läksin minä »omalla hevosella» ajamaan pääkaupunkia kohti. Eihän se ollut mitään sanomalehtimiehen kyytiä. Mutta enhän minä vielä ollutkaan mikään sanomalehtimies, en totta tosiaan ollutkaan. »SUURI SUOMALAINEN JA ENSIM
Päivän Sana
Muut Etsivät