Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Ja onko se minun syyni, että minä haaveksin päästä sinusta ja ajattelen sitä ainoata keinoa, joka voisi minut sinusta vapauttaa, hänen kuolemaansa. Enhän minä iloitsisi itse kuolemasta.
Mutta ei kai mamma vaadi, että hänen sentähden pitäisi olla lausumatta vakaumustaan? sanoi Hanna. En suinkaan ... enhän minä sitä ... mutta että hän sillä tavalla ... sitä sinä et nyt mitenkään voi puolustaa, Hanna. Ja että menee kesken pois ja jättää papan yksin!
Uljas tyttöni!... sinä uskallat asettua äitiäsi vastaan? Uskallan!... kun se koskee meitä molempia. Oma kultani...! Mutta, Johanna, oletko sinä ajatellut, kuinka voimme tästä lähtien tavata toisemme?... Enhän voi enää tulla tännekään ... ja niin täytyy meidän kohdata toisemme salaa... Kreeta auttaa meitä ... ja Tapanin minä kyllä saan puolelleni.
Ei nyt enää ... ei makeata mahan täydeltä ... hyvästi Pulmu! Mutta hänellä oli yhä halu jotain keksiä, ryhtyä johonkin. Entä keppimme? Meidän täytyy saada jostain kepit! Antakaa minulle puukkonne, niin minä leikkaan tuolta pihlajan. Elli koetti vetää veistä tupesta, mutta ei saanut sitä irtautumaan. Olavi tuli avuksi ja he vetivät yhdessä. Ai, ai, enhän vain leikannut?
Enhän minä ole huonompi muita ihmisiä. Ei kukaan tiennyt kelle hän noita sanoja puhui, eikä hän itsekään sitä ilmaissut; käskihän vaan väkensä pellolle leikkaamaan, sillä kaikissa tapauksissa oli vilja korjattava ja noista hallan panemista kahuista koetettava leipää saada, jos mieli talven yli päästä.
SYLVI. Ei, enhän minä sitä vaadikaan. Minä tyydyn niin vähään. Kunhan vaan saan nähdä häntä ja puhua hänen kanssaan hetken verran oi, en pyydä sen enempää. Kuinka kovasti hyviä te olette minulle. Sinäkin, Karin. Kiitos siitä, kiitos, kiitos! Ette voi uskoa, kuinka pelkkä toivo jo tekee minut onnelliseksi. ALMA. Lepää nyt vähän aikaa, sinä näytät niin väsyneeltä.
"Mutta", hänen poikansa lausui, "enhän voi mitään ilman kuninkaan apua." "Teidän ylhäisyytenne, auttakaa ensin itseänne," Villon vastasi. "Karkoittakaa mielestänne kaikki suru; vahvistakaa voimianne ja terveyttänne. Tällä välin ystävänne työskentelevät teidän puolestanne." "Mitkä ystävät? minulla on niitä niin vähän jäljellä." "Poikani", herttuatar puuttui puheesen, "sehän on kiittämätöntä.
Enhän minä mitään pahaa tee. Jospa näkisitte meidän impiämme. Ne, ne poikia hyvästi pitelevät. Kyllä, suomalainen impi, Olet kaunis tosiaan, Mutta vielä kaunihimpi On kasakan morsian. Jospa meidän impiämme Nähdä saisitte te vaan, Kylläp' ette enää tänne Tahtois' tulla laisinkaan. Donille jos tulisitten Heitä kerran katsomaan, Saisittepa nähdä sitten, Että totta laulan vaan.
Vaan nytpäs näytetään, ettei se enää käy. Sanotaan: topp! entinen leikki on lopussa ja toinen leikki alkaa! Antaahan olla, ajan kulua! Tässä ehkä viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi. Niin on käynyt maailmassa ennenkin. MIKKO. Sitä on Topra! Nyt kuulet, Matlena, olenko minä suotta kehunut miestä. MATLENA. Enhän minä veikkonen sitä väitäkään.
Vanha neekerivaimo tuskin uskalsi hengittää, veti poikansa luokseen ja sanoi vavisten: "Pysy lujasti minussa kiinni, Albert, heidän täytyy ostaa meidät yhdessä." "Voi, minä pelkään, että niin ei käy", vastasi poika arasti. "Heidän täytyy, sillä enhän minä jaksa elää ilman sinua", vaikeroi vanha vaimo parka. Miesorjat menivät pian kaupaksi ja huutokaupan pitäjä kääntyi poikiin päin.
Päivän Sana
Muut Etsivät