Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Ei, armollinen herra Tohtor', lapsi kulda, Ei Herran tähden veist' mun vanhaan ihooni! Nöyrä palveljanne! Emma täti. Emma täti, taaton sisko,
Emma seisoi hämmästyneenä, hän ei ollut nähnyt veljeänsä, sittenkuin pienenä poikana, ja nyt oli hän uljas mies, todellisella sotilas-muodolla. Kreivi Frans loi silmänsä raukeasti ja huolettomasti ympärillensä. Täällä Valdemarsborg'issa on vallan samoin kuin ennenkin. Kuinka isä viihtyy täällä talonpoikais-maalla? Aivan hyvin: minä olen mielestäni voinut hyvin väkeni kesken.
"Maatako?" sanoi Emma nostaen hartioitansa, "sinä olet onnellinen sinä, joka aina saat maattua. Minä puolestani..." "Pian kuluu elon hetket" j.n.e. lauloivat muutamat kauniit, puhtaat ja raikkaat äänet tyttöjen akkunan alla, ja kolme impeämme töytäsi ylös sytyttämään kaikki kynttilät, jotka saivat käsiinsä ja kuultelivat sitten hitaasti ja sykkivin sydämmin kaunista serenaadia.
Noh, Heikki, oletko sopinut jo Liisan kanssa? HEIKKI. Oi, en, hyvä Herra, hän ei tahdo. ALFRED. Ai, ai, Liisa, niin itsepäinen. Mutta, hyvä herra... Sinun täytyy antaa myöten, Liisa; sinun täytyy sanoa se. LIISA. Miten, rouva tietää... EMMA. Kyllä, me tiedämme kaiken. SALOKANGAS. Kyllä, kyllä Liisa, olet syypää tähän selkkaukseen. Sinähän olet koko aamun ilon häirinnyt.
Tyttärenne ei siis ainakaan sitä varastanut, olkoon sitten vaikka ihmeen kautta tänne joutunut. Kotiin tullessani kohtasin äsken korridoorissa salaperäisen näköisen miehen, ja tuo ovi oli auki. Näettekö nyt? Enkö minä sanonut, ett'ei Emma voinut olla varas. No Jumalan kiitos! Hän ei siis ainakaan ollut varas. Jospa siinä olisikin kaikki! Onko siis muutakin hänelle tapahtunut?
Kaikkein katkerinta oli se ylenkatse, mikä minussa oli naisia kohtaan ... sen on Emma puhaltanut pois hengellänsä; minä olen vain yhden ainoan kerran uskonut naisellista olentoa, ja heti, ensi kerran kuin minä tarvitsin ystävätä, kohteli hän minua pelastaen, lepyttäen ja vapauttaen.
Sinäkö se olet? Katsoo hetken kysyvästi. Emma, mikä sinulla on? Mikäkö? Ei mikään! Sinähän aivan kuin pelkäisit minua. Mitä on tapahtunut? Vai olisitko? Mitä? Hm! Minä vaan ajattelin, että jos Jos? Tulin, näet, hyvästi jättämään. Lähden huomenna matkalle. Minne? Minä tässä eräänä päivänä kirjoitin Varkauteen kirjeen hakien koneenkäyttäjän paikkaa siellä tehtaassa.
ALFRED. Olen ojentanut sinulle käteni sovintoon, nyt on sinun vuorosi antaa myöten. EMMA. Siispä tahdot alkaa riidan uudestaan? ALFRED. Lopettaa riidan. Sano ne sanat ja minä olen tyytyväinen. EMMA. En, ja tuhat kertaa en! Et? En! Kaunista! Juhlallista! Näet, että voisit ilahduttaa minua sanomalla nämä sanat, mutta et tee sitä!
Siitä kuuluu, että hän on valveilla. Loviisa. Hän puhaltaa aamusta iltaan. Emma. Vanhat tavat, tietysti!.. Mutta hyvästi nyt hetkiseksi! 9 kohtaus. Loviisa. Loviisa. Minun sappeni halkeaa, kun kuulen noita ääniä. Heinonen. Hyvää huomenta, kultamuruseni! Hyvää huomenta! Heinonen. Oletko hyvällä tuulella tänään? Loviisa. Kuinka niin? Heinonen. No kun eilen näit niin paljon harvinaisuuksia, niin...
Ja toisella yhtä isolla liikkeellä hän tempasi lypsinkiulun astiahyllyltä. Käännä lehti, Kalle, sanoi ukki. Lue, mitä siinä vielä seisoo. Emma, elähän mene. Lehmä on lypsämättä. Kuulehan kuitenkin, ennenkuin menet.
Päivän Sana
Muut Etsivät