United States or Finland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Helsinkiin tultuaan hän oikein kaipasi heidän yhteisiä kesäisiä hetkiään, ja hän päätti ruveta kirjevaihtoon Elsan kanssa. Tämän syntymäpäivä antoi hänelle tähän sopivan tilaisuuden. Elsa vastasi myös Arvin kirjeesen, vaan kuinka lapselliset ja kehittymättömät hänen ajatuksensa vielä olivat!
Ja sitä mietti sitten Elsa koko illan niin, että kun äiti puhui hänelle jotakin, niin piti Elsan miettimällä miettiä, mitä se olikaan, eikä hän tahtonut mitenkään ymmärtää yksinkertaisinta kysymystä. Ja kun levolle astuessa tuli puhallettiin sammuksiin, tuli yhä selvemmin mieleen kauhistava ajatus. Puolikuun heikko valo heijastui ulkoa kuuraisten ikkunain läpi, jotta huoneessa oli himmeä hämärä.
Tytöt läksivät Liinan jälkeen ja niin jäi Elsa ja mamseli kahden kesken. "Syödään nyt pian ja lähdetään sitten, käyden, kosk' on kaunis ilma, Munkkiniemeen." Yksinkertainen kuiva ruoka laitettiin ainoastansa kyökin pöydälle, jossa mamseli ja Elsa söivät yht'aikaa. Syötyä lähdettiin astumaan verkalleen, astumaan Elsan johdolla suorimpia polkuja ja teitä.
Sitten alkoivat he riisuutua, sillä puoliyö oli jo aikoja sitten ohi. Elsan käynti oli vaikuttanut kuin puhallus sammuvaan hiilokseen. Hän oli ihmeellisesti osannut kääntää Eevin huomion Heikin hyviin puoliin, ja siitä oli Eevissä herännyt kiihkeä halu koettaa uudelleen ja paremmin sopia Heikin kanssa jokapäiväisessä elämässä. Rakastivathan Heikki ja hän toisiaan.
Vihdoin minä seison sen mailman kynnyksellä, johon minun on niin kauan aikaa tehnyt mieli päästä. Elsan mailma ei ole enää minun; en ole kuitenkaan koskaan, ennenkuin tällä viikkoa, tuntenut, kuinka kallis tuo vähäinen koti-mailma on minulle. Jumala varjelkoon, että olisin jättänyt sen iäksi.
Sattuipa nyt juuri samana päivänä, jona Elsan tavarat Munkkiniemestä tuotiin, se kummallinen tapaus, että kun mummo jonkin asian johdosta pistäytyi emännän kamariin, olikin hän kuollut. Mummo ei ollut aivan arka, vaan kumminkin teki se hänessä hyvin oudon vaikutuksen. Hän oli kuollut aivan sairastamatta.
Kuitenkin ja ilman näistä Karhulan uhkauksista huolimata pidettiin kolmen viikon perästä Toivosen ja Elsan häät myllytalossa kaikella ilolla ja riemulla. Ja nuoren avioväen illalla tultua kotiin Toivosen taloon, halasi Elsa miestänsä ja sanoi: »O, herra Jumala! kuinka minä olen onnellinen! En saata vielä oikein uskoa, että se on tosikaan.
Katri katsoi Elsaa silmiin, suurilla silmillä niinkuin sellainen, joka on kesken uniansa herätetty. Elsa meni kyökistä pois. Kun Elsa jälleen ilmestyi lastenkamarissa, sattui rouva katsomaan Elsaa kasvoihin. Elsan silmät olivat kosteat, mutta hänen poskissansa näkyi vihan puna. Elsa teki tehtäviään vaan kyyneltulva sai enemmän valtaa.
Kyyneleet nousivat Annan silmiin. Kuinka kaukana hän oli tuosta kaikesta. Ja niin väsynyt. Niin väsynyt. Mutta olihan hänellä vielä pieni hiukkanen ylpeyttä jälellä, ja siitä täytyi nyt pitää kiinni. Niin syvälle hän vielä ei ollut laskeutunut, että hän antaisi Vilman ja Elsan ja tädin aavistaa, mitä hän kärsi. Hän otti hatun päähänsä ja läksi verannalle.
Juken kasvot leimahtivat hyvän tuulen näköiseksi, kun kuuli, että Elsan pää kantaa sen jyvien liikuttelun, mutta tekeytyi totiseksi ja kysyi: »Kuka sen on nähnyt?»