Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Vaan jos ikää pitkään piisaa, niin saan minä kyllä kulkea pitkän ja vaivaloisen koettelemussarjan halki, joka ei suinkaan ole niinkään helppo, kun tää mailma on esteitä ja loukkauksia täpö täynnä. En kumminkaan minä seuraa pahan hengen yllytyksiä halusta, enkä pienestä pakostakaan, vaikka teenkin joka päivä syntiä." "Kuinka sinä noin ymmärrät puhua?" kysyi Elsan kumppani.
Mutta voi sitä tuskaa, sitä polttavaa tuskaa, jonka tuo tieto synnytti! Yksin, yksin, se oli hänen kohtalonsa aina oleva. He saapuivat kohta verannalle, jossa rouva Huovinen hymyillen heitä tervehti. Anna läksi omaan huoneeseensa jättäen toiset istumaan verannalle, ja rouva Huovinen huomasi mielihyvällä, että Eksköld heti istuutui puhelemaan Elsan kanssa. Hart katsahti Annan jälkeen.
Mustille ihmisille heitä vaan lähetettiin. Haavi kirkossa tuli painavammaksi lähetysrukouksissa Elsan lanttiloista, joita hän huoaten heitteli uhriarkkuun. Vielä sallittiin hänen nähdä se päivä, jolloin vihittiin Suomen ensimmäiset lähetyssaarnaajat, ja nähdä heidän matkustavan täältä pois.
Elsan täytyy päästä noitten jokapäiväisten, kalvavien huolten taakasta, siitä köyhyyden ja pettyneitten toiveitten painosta, joka on saattanut äitimme niin varhain vanhaksi. Jos minä olisin ollut isäni sijassa, minä en suinkaan olisi jaksanut katsoa, kuinka talvi niin pian peitti hänen elämänsä kesän. Mutta hän ei näe sitä. Taikka jos tuokioksi äidin vaaleat kasvot ja nuot harmaat hiukset, jotka alkavat ilmestyä, näyttävät huolestuttavan häntä, hän suutelee hänen otsaansa ja sanoo: "
Elsa-paran raskaana huolena oli äitinsä maallisen osan saattaminen haudan pimeään, mutta rauhaisaan leposijaan. Toinen naapurinaisista; Lemströmska nimeltään ja luutien tekijä viraltaan, tarjoutui arkkua hankkimaan. Ruumiin päänalaisen alla oli rahakukkaro. Siinä oli Elsan koko perintö.
Vaikk'ei Elsa hänen kiroilemistansa suosinut, oli hänellä siitä johdosta että hän häntä auttoi, raakalais-toveriansa kohtaan paljon anteeksi antamusta, ja niin sai talvi loppunsa. Kesän tultua tapahtui Elsan elämässä se muutos, että hän nyt sai lähteä herrasväen kanssa maalle. Tällä kertaa Hämeesen.
"Käyhän katsomassa Annia, ett'ei putoa sängystä", sanoi rouva. Elsa oli menossa, vaan kun rouva oli ottanut survoaksensa kaneelinparkkia, pidätti hän Elsan, sanoen: "Survo sinä tuota", ja meni itse lasta katsomaan. Elsa survoi ja Katri nauroi. "Millä sinä naurat?" kysyi Elsa.
Elsan sydän sykähti ilosta. Neito ei voinut mitenkään pysyä kamarissa, vaan riensi pirttiin ja olisi juossut kartanolle, ellei siellä olisi kaksi renkiä askarrellut. Pian astui Juhana sisään ja sulki neitosen rintaansa vasten.
Kun hänen kälynsä kuoli, ainoa, jota hän sitten miehensä kuoleman jälkeen talossa rakasti, ei hän voinut kauemmin siinä olla, semminkin kuin hän oli kälyltään tarkasti kuullut tuon hirmuisen rikoksen oikean laadun. Paikalla kokosi hän kokoon kaikki mitä hänellä oli omaa ja meni ystäviensä, Elsan vanhempien luo. "Mitä puhetta tuo nyt oli?" kysyi morsiamen isä, kuultuansa lesken puheen.
Viion leski katsoi häntä pitkään aivan kuin tunteakseen. Hän oli hänet huomannut Elsan sulhaspoikana ja katsellut sen vuoksi häntä tarkemmin kuin muita nuoria miehiä huomaamatta hänessä kuitenkaan mitään, joka olisi muistuttanut tuttavuudesta. Nyt oli häneen tuon nuoren miehen kysyttyä vastannut kuin olisi hän joku tuttava. Vaan ei jaksanut hän muistaa. Muotonsa näytti aivan vieraalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät