United States or Benin ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Käyttäkää armahtamis-oikeuttanne katalaa kohtaan niin pitkälle, kuin sitä vaan riittää. Hän ehkä katuu ja parantaa itsensä." "Jätä hänet Elsan rangaistavaksi!" sanoi mamseli. "Kyllä hän sitten liian helpolla pääsee. Minuun nähden jääköön vaan!" Siihen loppui keskustelu ja rouva suoriutui kotimatkalle. YHDEKS
Köyhän ja kauniin Elsan, hiljaisimman noista kolmesta, tulisi, niin sanoi vanhus, kohtalo kuljettamaan itäänpäin, ja hänetkin akka näki koreaksi morsiameksi puettuna kulkevan pienen saattojoukon etunenässä.
Hän kääntyi katsahtamaan taakseen ja sieltä Jori tulikin. »Kauanhan te viivyittekin. Minä luulin, että te...» »Te?» keskeytti Jori Elsan puheen. »Sinä», sanoi Elsa ja punastui. »No mitä sinä minusta luulit?» Elsa oli vähän aikaa vaiti, katsoi sitten Joria nauraen silmiin ja sanoi: »Minä luulin vain sinua teiksi.»
Tätä hän ajatteli ja kuvaili mielessään, kun kuuli papin äänen, jolloin kääntyi katsomaan saarnatuoliin. Siellä oli Aappo! Elsan tunteet vaihtuivat alinomaa ilman mitään määrää ja irtonaisina kuvina liikkui mielessä tapauksia Marin elämästä ja muusta.
Mistä rakas poika tulee? Minä tulin Sysi-Yrjön Elsan luota, vastasi Olle ja istui isän viereen. En ymmärrä mitä sinun on sen kanssa tekemistä, enkä juuri paljon pidä siitä, jatkoi Sven, kääntäen piippuaan. Hän ikäänkuin vähän karttoi Ollea, kun siitä oli tullut jo niin oppinut mies ja maksanut isälle niin paljon rahaa.
Pihalla oli muitakin lapsia, ja hekin tulivat siihen katsomaan, ei maisterin lapsia, vaan uutta neitiä Elsaa. Siinä oli isännän tytärkin, joka oli jo toisella kymmenellä, erittäin sievä ja näppärä olento. Isännän tytär rupesi Elsan kanssa tarinoimaan ja toiset saivat hänen käskystänsä vähän etemmäksi poistua. Hän kyseli Elsan kotia ja sukuperää ja jutteli hänelle kaikenlaista hauskaa.
Siinä näet itsesi nuorena. On aivan kuin siinä kiitäsit sinä ja Viio, sinä morsiusneitinä ja Viio sulhaspoikana, niinkuin olitte minun häissäni.» Tanssiva pari pyörähti siihen heidän luokseen ja Elsa istahti tuolille, joka oli heti hänen takanaan, joten sattui jäämään tyhjä sija Viion lesken ja Elsan vähin. »Te ette varmaankaan minua tunne?» sanoi merimies arastelevalla äänellä Viion leskelle.
Mutta kun katselimme Bertan vaaleita kasvoja ja heikkoja askelia, ja papin kymärtynyttä, vaikka yhä voimallista vartaloa, tarttui Fritz käteeni, kun palasimme sisään, ja sanoi: "Se on hyvä. mutta tuskin tuota kauan kestänee!" Kyyneliltä minä en voinut vastata. Elsan kertomus. Wittenbergissä, Elokuulla 1524.
"Ottakaa tekin nyt hyvähkö joukko niitä kotiinne!" sanoi hän Priitta-Stiinalle. "No, Jumalan kiitos! kyllähän se minulle hyvä on", vastasi mummo. "Alkakaa kasata; Elsa saa tulla apuna kantamaan. Ottakaa mitä vaan haluttaa, ei ne meillä tule syötyä!" "Mamseli on hyvä ja itse antaa; en minä rupea rohmuamaan!" Mamseli antoi niin, että niitä oli mummon ja Elsan kantaa isolla pärekorilla.
Mari oli nyt kaukana Elsan edellä ja tuntui Elsasta kuin Mari iäksi päiviksi olisi eronnut hänestä. Mutta se ei masentanut hänen mieltään, se vain kiihoitti. Hän tyytyi vähempään, kunhan vain pääsi vähän lähemmäksi sitä onnea, jossa Mari oli.