Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Katri ilmoitti Elsalle, että se oli viimeinen päivällinen, minkä hän oli siinä perheessä, ehkenpä koko Helsingissä laittava, sillä hän aikoi ani varahin huomeisaamuna matkustaa Turkuun, koska oli heidän poissa ollessaan siellä eräs tyttö käynyt, joka myöskin piti samaa matkaa, vaikka ei hän aivan Turkuun asti.
Erittäin kauvan ei mummo tuon kuolleen huoneessa siekaillut, vaan poistui ottaen avaimen kamarin ovelta, ett'ei joku menisi kamariin ja äkkiarvaamatta kuolijaaksi säikähtäisi. Nyt kiiruhti mummo sanomaan Elsalle emännän kuolemaa.
Kun ei isä voinut luvata hänelle sitä, oli hän itkemäisillään: mutta siinä samassa huusi iloinen poika-ääni: Hyvää huomenta, Yrjö! ja siinä seisoi Olle iloa loistavilla silmillä. Hienosti puettu talollisen poika kurotti käden Sysi-Yrjölle. Elsa hyppäsi alas isän polvelta ja huusi: "Olle, mini tahdon saada lintusi; sinun pitää antamaan se Elsalle."
Olle koetti koreilla puheilla ja esittelemisillä houkutella häntä että se olisi parempi jos hän ottaisi rahat, mutta Elsa, luonnon lapsi, tottunut omia oikkujaan tottelemaan, ei tahtonut kuulla sitä korvillaan. Nyt kääntyi poika Yrjöön ja pyysi häntä ottamaan ja piilottamaan rahat Elsalle, mutta Yrjö vastasi;
Se oli niin kaunista, että he kerran itkivätkin luettuaan yhdessä kirjeen. Mari sääli Elsa raukkaa, joka ei ollut niin onnellinen kuin hän. Hän koetti sen vuoksi hyvittää Elsaa, vakuuttamalla hänelle aina uudelleen, että Tuira on mielistynyt Elsaan. Mielenhyviksi se Elsalle oli, vaan puuttui paljon Elsan onnen ollakseen Marin onnen veroinen heidän kummankin mielestä.
"Enhän minä mikään keittäjä juuri ole, vaan jotakin sentään osaan sillä alalla, johan sain opastusta mamselin luona", sanoi Elsa. Sen sanan päälle antoi rouva Elsalle kyökkipiian pestin. Elsa sai taas vähän rahaa ja meni mummon kanssa kyökkiin, jossa hän aukaisi arkkunsa ja antoi sieltä mummolle rahaa. Hän antoi hänelle kaikki rahansa, että mummo pääsisi mökkiä ostamaan.
"Minulla on vapaus kuolla täällä, ja tie on auki sielulleni palata Jumalan luo." Ja täti Agnes sanoi: "Kuka tietää, vaikka vielä joku halpa työ olisi jätetty minun toimitettavakseni täällä! Mailmassa minä olisin yhtä avuton, kuin lapsi, ja miksi minä palaisin olemaan sukulaisteni rasituksena." Molemmat kehoittivat minua kirjoittamaan Elsalle taikka täti Cottalle, että he vastaan-ottaisivat minut.
Jorilla oli kauniit silmät, tällä ei erittäin, mutta miellyttävän näköinen hän oli. Hyvin vilkas ja sujuva käytös. Hän puheli hyvin hauskasti ja somasti. Kun tulivat Elsan kotiportille, ojensi hän ostoksensa, mytyn omenia, Elsalle kohteliaalla kumarruksella: »Saanko luvan tarjota?» »Kiitos!»
Elsalle se oli mieleen, sillä hän oli usein toivonut tapaavansa Aappoa jossakin sopivassa tilaisuudessa senkin vuoksi, että kysyisi Jorista, josta Aappo varmaankin tiesi jotakin. Ja hän oli kuin odottamalla odottanut, että Aappo joskus tulisi tahtomaan häntä kävelemään, jolloin saisi puhella kaikesta.
Leski-Annan tauti ei parantunut, vaan kuolema kumminkin antoi tovin itseänsä odotella. Tämä tuotti Elsalle suurta surua ja huolta. Rahaa tosin oli hiukan säästöön karttunut, niin että äiti saattoi antaa tyttärellensä hänen niukan ansionsa lisäksi säästöstä, jott'ei kumminkaan ravintoa puuttunut. Munkkiniemen kartanosta myöskin silloin tällöin jotain lähetettiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät