Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Hän tunsi, että hänen mielensä kävisi sairaaksi ja että hän joutuisi epätoivoon, ellen minä enää rakastaisi häntä, sillä sitähän olimme jo tehneet siitä saakka kuin voimme muistaa, niin että nyt oli liian myöhäistä koettaa saada meitä eroitetuksi.
Viimein Ellen ei voinut enää malttaa mieltänsä, vaan lähetti hänelle kirjeen. Se kuului näin: "Rakas Henrik! Joo aiot jäädä tulematta siksi kun oikein ikävöitsisin sinua, niin olet päässyt tarkoituksesi perille. Jos et huomenna illalla tule minua tapaamaan penkillä tuolla tarhassa, niin tulen itse ylihuomenna vaunuissa sun hakemaan kotiin mukaani. Sen pituinen se. Sinun tuleva Ellenisi".
Kun tohtori kävi katsomassa viikon lopussa oli sääri terve. Hän pusersi kovasti hellää paikkaa. Ellen ei paljon aristellut. Tohtori kumartui ja suuteli hänen otsaansa. Mennessänsä ovesta ulos mutisi hän itsekseen: Tahtoa hänellä on ja hermoja myöskin. Tuo pikku noita! Hän olisi voinut kauan pitää minua narrina. Ja minä rupeen arvaamaan pahaa verta! Ulkopuolella kartanoa tapasi hän sen haltijan.
Nousevalla viikolla voi hän jättää sängyn; ja silloin ei taida olla haitaksi ajatella opetusta? Herra Jansen nyykähytti päätänsä. Ja Ellen nousi ja opetus alkoi. Se kävi hitaasti eteenpäin. Paha kyllä Ellen ei enää ollut siinä ijässä, jolloin lapsi tekee työtä ihan koneentapaisesti yhtä paljon matkimis-halusta kuin torujen pelosta.
Näetkö, tyttö, ellen sitä tietäisi, olisin jo monta kertaa lähettänyt sinne teille peltokanan tai jotain muuta hyvää, enhän minä mikään peto ole, minun tulee sääli..." "Me kiitämme sangen suuresti", kuului lyhyesti ja ynseästi valkoisen huivin alta. "Me kiitämme", toisti tuo pikku, kunnon nainen ilvehtien. "Niin, suurisuinen sinäkin olet!
Minä luulin kunniani ja teidän kunnioituksenne vaativan minua vapaasti ottamaan askeleen, joka minun ehkä myöhemmin olisi täytynyt ottaa, ellen tahtoisi kadottaa arvoa omissa silmissäni. Tilaisuus semmoiseen tekoon oli minulla jo kauan tarjona.
Puri sitten huultansa ja astui teeskennellyllä hiljaisuudella taasen ulos. Ulkona seisoi Andreas alla päin. Mitä sinä töllistelet? kysyi Ellen kohdatessansa hänen silmäilystään. Andreas katseli häntä pelästyneenä, kääntyi ja juoksi raskaasti ravaten talliin pihan poikki. Ellen'in teki mieli nauraa, vaan outo tunne sanoi hänelle, ett'ei se nauru tekisi hänelle hyvää. Hän meni talliin.
Ne yhä siellä kasvavat ja anastaisivat pian koko olentoni, ellen alati koettaisi niitä kuolettaa. Tässä oli Anna onnellisempi minua, jonka onni kumminkin on nyt niin suuri, kuin ihmis-onni saattaa olla. Minä luulin ihmisen saattavan täällä maan päällä tulla täydelliseksi; mutta kuta vanhemmaksi minä elän, sitä paremmin, sitä selkeämmästi minä huomaan, kuinka väärä tämä luuloni oli«.
Minä en usko että hänellä on taipumusta seura-elämään enkä minä juuri ole pahoillani siitä. Vaan nyt hän kuitenkin pian tulee saamaan leikkitoverin! Ellen oli seurannut tätä keskustelua suurella tarkkuudella. Hän sangen paljon mietti tätä uutta seikkaa, että hän tulisi saamaan opetusta isältänsä ja olemaan jokapäiväisessä keskuudessa hänen kanssa.
Onhan se teidän majesteettinne oma korkea käsky, ellen erehdy? Aivan niin! Hänen majesteettinsa kuningatar on armollisimmasti nähnyt hyväksi noudattaa mieltäni, vastasi kuningas, huultansa purren. Muutoin jää minun asiakseni hankkia holhoojasi suostumus ja pitää myötäjäisistäsi huolta.
Päivän Sana
Muut Etsivät