Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
TIMON. Sillä, Ett' uskoani tuet. ALCIBIADES. Mitä, Timon? TIMON. Niin, lupaa ystävyyttä, vaan äl' anna; Jos sin' et lupaa, jumalat sua pieskööt, Kosk' olet ihminen! Ja jos et anna, Sun ruhjokoot, kosk' olet ihminen! ALCIBIADES. Ma kurjuudestas olen hiukan kuullut. TIMON. Sen silloin näit, kun elin onnessa. ALCIBIADES. Nyt näen sen; silloin riemunaika sulla.
ELIN. Taivas, kuinka tuo Sandell osaa olla miellyttävä. Hän tanssi ainakin viisi kertaa minun kanssani viime polkassa. ANNI. Se ei oikeastaan ole comme il faut. Osoittaa suurta hienouden puutetta. ELIN. Eikö mitä! ALMA. Sinä olet täällä yksinäsi, Sylvi! ANNI. Mihin tuo uskollinen ritari on kadonnut? KARIN. Elä sano häntä uskolliseksi, koska hän kerran on hyljännyt hallitsijattarensa.
HERTTUATAR. Suruusi mull' on osaa yhtä paljon, Kuin oikeutt' ennen jaloon puolisoosi, Minäkin kunnon miehen surmaa itkin Ja kuviensa katsomisest' elin; Kaks tämän ylvään muodon kuvastinta Nyt ilkisurma pirstoiksi on lyönyt, Ja mulle lohduks jäi vaan kiero lasi, Joss' inholl' oman häpeäni näen.
Pesässä yksilö ei merkitse mitään; sillä on ainoastaan ehdollinen olemassaolo, se on vain yhdentekevä yksityisseikka, suvun siivekäs elin. Koko sen elämä on kauttaaltaan uhrautumista sen lukemattoman, ikuisen olennon hyväksi, josta se on osa. Omituista kyllä saattaa näyttää toteen, ettei asian laita aina ole ollut näin.
Eduskunnan autuus ei ole siinä, kuinka väljille äänioikeuksille se rakentuu, vaan siinä, miten työkelpoisa elin se on yhteiskunnalle, miten runsaasti yhteiskunnallisen työskentelyn taitoa, kokemusta ja kypsää, raitista, uskaltavaa malttavaisuutta se voi pusertaa, kohottaa esiin kansasta kansan yhteisiä asioita hoitamaan.
Suu meill' ei käyntiä, ei käynti suuta hidastanut, vaan haastain kiirehdimme me eteenpäin kuin pursi purjetuuleen. Ja varjot, jotka näytti kaksikertaa kuolleilta, kummastuvin silmäkuopin mua ahmi, huomattuaan, että elin. Ja minä, jatkain puhettain, nyt lausuin: »Hitaammin ehkä nousee hän kuin nousis hän yksin; vaan on siihen syy tuo toinen.
"Minä synnyin näillä paikoilla. Minä elin poikana täällä!" Henki silmäili häntä leppeästi. Vaikka se vaan hienosti ja pikimmältänsä oli koskenut vanhaa miestä, näytti tämä yhä tuntevan sitä jäsenissään. Hänestä oli niinkuin tuhannet lemut olisivat uiskennelleet ilmassa, joihin jokaiseen liittyi tuhansia ajatuksia ja toiveita ja iloja ja huolta, kauan, kauan aikaa sitten unhotettuja!
Marit painoi kädet rintaansa vasten, hengitti raskaasti pari kertaa, oli sitten pyyhkivinänsä hämähäkin verkkoja ikkunanpielestä ja kysyi kolkosti ja kuivasti: "Mitä hän tahtoi sulta?" "Hän on hän on minut kihlannut", kuiskasi Eli, mutta niin hiljaa että se tuskin kuultiin. Marit sen kuuli. Hän syöksi esiin ja tarttui Elin käsivarteen.
Elin oli mahdotoin olla Skjöltessä enään tuon keskustelun jälkeen hänen ja äidin välillä. Raskasta hänen oli päätöksensä tehdä ja monta yötä hän valvoi itkien ja rukoillen Jumalalta neuvoa ja lohdutusta. Enimmin suretti isän muisto. Mitä hän sanoisi jos tietäisi että tyttärensä menee pois kodista ja talosta.
Minä elin köyhyydessä ja waimoni sai tehdä yöt päiwät työtä, pitäessämme koulussa Olgaa, jossa on ollut kaikki toiwomme." "Ja toiwonne ei ole teitä pettänyt. Paroni pitää teitä suuressa arwossa, Iiwana. Mutta hänellä on paljon, joita hän pitää arwossa, eikä sentähden jaa jokaiselle wirkoja. Teille on waan ollut onneksi, että paroni tuntee niin hywin tyttärenne, neiti Olgan."
Päivän Sana
Muut Etsivät