Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025


"Onko jotain, mitä tahdot mukaasi, niin sano", lausui Marit puristaen Elin kättä jäähyväiseksi. "Kiitos, en tahdo mitään", sanoi Eli. Marit saattoi häntä ovelle. "Kiitos tästä illasta", lausui hän. "Niin, kiitos vaan tästä illasta". Eli ajoi pois, ja Marit oli nyt yksinänsä. Hän meni sängyn luo, istui tuolille ja koetteli sairaan suonta vieläkö se tykytti.

Vanhemmaksi tultuansa kääntyi hän aina isän puoleen kun tarvitsi neuvoja toisessa tai toisessa asiassa. Isä puhui enemmiten Elin kanssa sekä sisällä että ulkona, vaan useammin ulkona. Hän tiesi myös että isä luotti häneen täydellisesti; sillä jos hänellä oli asia toimitettavana, jota hän ei voinut uskoa rengille, niin Eli aina sai sitä toimittaa.

Niin siis muuttuneena halvasta kantajasta aatelismieheksi, elin minä ajan suuressa kunniassa ja onnessa.

Sinä, jolla on tuo ihmeellinen, taivaan luoma elin, kielesi, harkitse tarkasti tätä seikkaa. Elä puhu, pyydän sinua hartaasti, ennenkuin ajatuksesi äänettömyydessä on täysin kypsynyt, ennenkuin voit esittää muutakin, kuin narrimaista, hassua laverrusta. Anna kielesi levätä, kunnes siihen muodostuu järkevä ajatus, joka sen panee toimintaan.

Rajamajuri otti minut mielihyvin veronkantoapulaisekseen, ja sain hoitaakseni Kiteellä olevan Suorlahden kartanon. Täällä elin vielä parisen vuotta rauhan miehenä.

Tämähän on suorastaan häpeällistä. ELIN. Mikä hänelle tuli? KARIN. Etkö ymmärtänyt? Hänhän oikein kiehui mustasukkaisuudesta. ELIN. Eikö mitä? Hyi, nyt suotta panettelette Sylviä. AKSEL. Missä hän sitten on? VIKTOR. En tiedä. Tänne minä hänet jätin. KARIN. Sylviäkö etsitte? Hän karkasi tiehensä. Häntä ei voinut millään ehdolla pidättää. ANNI. Menikö hän yksinään ulos pimeään yöhön?

Nuorempi ollessani elin hiljaisesti kotona ja otin vaivakseni olla vähäksi avuksi muille, koetin lapsellisella tavallani seurata äitini jälkiä ja vähässäkään määrässä täyttää hänen sijansa. Mutta viimeisenä aikana oli oma itseni kohonnut kaikkea muuta ylemmäksi ja ajatukseni olivat olleet kiinnitetyt itseheni, ainoastaan itseheni; jouduin tuskaan omasta puolestani.

Vasta paljon myöhemmin opin ajattelemaan, ettei kukaan ole itsensä herra, ainoastaan Jumala taivaassa tai ihminen omassa sydämessä, jolle me kuulumme sieluinemme ja ruumiinemme. Olin sittenkin tuhlannut toisen omaa. Mutta sitä en minä ajatellut silloin. Minä elin ja annoin muidenkin elää! Minä uin, mutta en uponnut, minä tuhlasin, mutta en tuhmistunut.

Haluan sinne, missä sinä olet kaikin mukana. Minulla ei koskaan ole ollut muuta ystävää kuin erämaa ja sinä. Ennenkuin elin sinun lumoissasi, elin erämaan lumoissa. Rakastin ensin sitä ja sitten sinua ja sitten kumpaakin yhdessä ja vuoroon. Eikä kumpikaan kadehtinut toistaan eikä tunkenut toista tieltään.

Hän oli Vigleif'iltä kysynyt kuinka matkansa oli onnistunut, mutta tämä oli vaan jättänyt lahjan papille ja muuten tehnyt niinkuin oli käsketty, jotta hän ei tietänyt mitään. Mennä Elin luo hän ei myöskään voinut kaikkien tapauksien jälkeen, kysyä naapurilta, sitä hän ei kehdannut, hän, joka ei muutenkaan alentunut puhumaan heidän kanssansa.

Päivän Sana

luonteenomaisissa

Muut Etsivät