Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Toinen pääsyy julkaisuumme on ollut halu tehdä Europaeuksen ansioita tunnetuksi ja tuoda lisiä hänen elämäkertaansa. Varsinaisen sysäyksen julkaisuun antoi se havainto, että Elias Lönnrotin kirjekokoelmassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa oli säilyssä Europaeuksen kirjeitä, joista osa valaisi hänen runonkeruumatkojansa.
Se vain kiihdytti Eliasta ja hän töytäisi ääntä kohti. Kuului pimeässä mitä karkein kirous ja raskas käden putoaminen. Samassa parkaisi Laara surkeasti. Minut lyötiin puukolla läpi! valitti hän sanoilla. Nyt sinä teit pääsi edestä! ärjäisi Karvonen ja ryntäsi estämään toista lyöntiä. Mutta Elias oli jo pois pakenemassa. Hänen vimmansa asettui heti, kun hän kuuli, kehen lyönti sattui.
No, Jumala siunatkoon, en minä tahdo pahaa kenellekään... Ha, hamutta kuin makaatte haudassanne... Saanko silloin vuodatta kyyneleni multanne päälle... Hyvästi hyvästi ... ha ... ha ... ha... Ei hän ollut niin riivattu eilen sanoi Elias. Mitä me hänestä huolimme, laiva on totisesti tulossa on kuin onki ja Ilströmin vielä onki; vastasi Aato.
Vastaukseksi annettiin, että nainen oli tullut rekikipeäksi ja hänen oli täytynyt nousta reestä ja mennä tupaan istumaan, mutta sitten oli reki jatkanut matkaansa kello 8 aikaan illalla jäitse Kokkolaan päin. Elias puri hammasta. Hänen täytyi viipyä tunnin ajan hevostaan ruokkiakseen. Sitten hän lähti taas taipalelle.
Ensimmäisen huoneen ovi oli auki, mutta toisen ovella ei ollut avainta. Se lisäsi vaan kiihkoa ja samassa potkaisi hän niin, että huono lukko rämpsähti ja ovi meni selälleen. Elias hyppäsi heti sisään ja karjaisi: Täälläkö te, sen vietävät, olette! Huoneessa-olijat olivat istuneet jotenkin ystävällisessä asennossa juomapöydän ääressä ja hätäisinä ylös hypätessään kaatoivat lampun kumoon.
Elias oli kokenut kumpaakin ja hänen kasvoissansa oli kyllä merkkejä tuhansista vaaroista, joiden läpi hän viimein pakolaisena pääsi Suomen rajalle sekä puolisokeana ja laihana kuin luuranko pääsi hyväntahtoisen majurinrouva Tavastin luo Nokian kartanoon. Elina ei tajunnut, miten paljon hänen kotinsa oli antanut Eliakselle. Toinen ei koskaan mittaa toisen onnea.
Joutuisasti lyhyen joululoman päivät riensivät loppuun ja nuorukaiset läksivät pois, Elias lukioon, tullaksensa keväällä ylioppilaaksi ja Erkki Helsinkiin, pyrkiäkseen papiksi Juhannukseksi. Kevättuuloset suhahtelivat kaupungin lehtokäytävien siimehikkäissä puissa. Nuori vehreys levitti herttaista kevättuoksua laajalle. Juhannuslehdossa käveli herroja ja naisia hienoissa puvuissa.
Mutta uutta lienee sentään monelle, että näiden tällaisten joukkoon on luettu myöskin mies sellainen kuin Elias Lönnrot. Ja niin kuitenkin tapahtui viisikymmentä vuotta sitten!
"Elias!" huudahti Kerttu, vaan samassa hän onnellisesti hymyillen tarjosi kättä Eliaalle, joka sulki hänen syliinsä, sanoen: "Nyt tulin perimään puhjennutta ruusuani!" "Minä tiesin sinun kerran tulevan, en koskaan ole sitä epäillyt", vastasi Kerttu. Vähän aikaa juttelivat he keskenänsä ja menivät sitten käsitysten saliin, jossa Eliasta uutena perheenjäsenenä sydämmellisesti otettiin vastaan.
Kaikeksi onneksi oli matkustajain iso venäläinen reki mennyt rikki Siikajoella, joten Elias tällä kertaa saavutti heidät helposti. Reippaasti astui hän Kerttulan majatalon tupaan ja tapasi siellä samat ihmiset, joita hän muutamia tunteja sitten oli niin ajattelemattomasti hätyyttänyt Raahen tullin luona.
Päivän Sana
Muut Etsivät