United States or Grenada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siinä allekirjoittaneelle osotetussa kirjeessä 7 p:ltä viime lokakuuta, jossa hän erityisellä ilolla antaa suostumuksensa näiden runojen suomentamiseen, pahoittelee hän, ettei hän osaa suomenkieltä, "nyt kun suomalainen kirjallisuus jo on käynyt niin arvokkaaksi". Elämäkertaansa ei hänellä sitten v. 1893 ole suuria lisättävänä.
Toinen pääsyy julkaisuumme on ollut halu tehdä Europaeuksen ansioita tunnetuksi ja tuoda lisiä hänen elämäkertaansa. Varsinaisen sysäyksen julkaisuun antoi se havainto, että Elias Lönnrotin kirjekokoelmassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa oli säilyssä Europaeuksen kirjeitä, joista osa valaisi hänen runonkeruumatkojansa.
Ja koska minulla samoin kuin hänen muillakin biograafeillaan on yllämainitsemistani syistä sangen vähän sanottavaa senaattori Mériméestä ylipäänsä ja kaunokirjailija Mériméestä näiltä parilta viime vuosikymmeneltä, niin täytyy minun toistaiseksi seurata häntä enemmän hovimiehenä ja tyytyä esittämään hänen elämäkertaansa pääasiallisesti tältä kannalta.
Kansalle hän toimitti muhkeat pidot, joita kesti monta päivää. Sitte siirtyi hän komeaan huvilaansa Kuma-kaupungin luo. Näyttelijäin ja kevytmielisten naisten seurassa vietti hän siellä elämää, joka ei suinkaan ollut hänen ylellisyyslakiensa mukaista. Välistä kirjoitteli hän elämäkertaansa ja toisinaan otti työkseen yleisiä toimia.
Käännä pois!" Varoittaaksensa kaarnetta rupesi vares nyt laveasti juttelemaan elämäkertaansa: Vares kertoo korpille elämänvaiheensa.
Eikä vain omaa elämäkertaansa! Myöskin muiden, ystävien, todellisten ystävien, hyvien, uskollisten ihmisten, jotka sen ovat toiselle luottamuksesta uskoneet. Ovat turvattomia, eivät voi edes vetää häntä tilille siitä. Se oli alhaista. Se oli raakaa! Eikö hän ollut kieltänyt kaikki muut suhteensa, parhaimmatkin, ennen kuin kukko kolmasti oli kiekahtanut?
Hänen elämäkertaansa kerrotaan kauan tarinana talvivalkean ääressä ihmeeksi ja kummastukseksi jälkeen-tuleville polville. Kaikki hänessä hänen rohkeutensa, hänen työnsä, hänen rehellisyytensä, hänen vilpitön sydämmensä ja ennen kaikkea hänen jalo itsekieltämisensä oli suurta ja sadun tapaista, ja sentähden saakoon hänen suuri satunsa sijan näiden pienien joukossa.
Mutta Andersenin sadut olivat olleetkin minun henkinen ravintoni jo kuudenvuotiaasta alkaen ja niihin sekä hänen »Mit Livs Eventyr» nimiseen elämäkertaansa olin niin eläytynyt, että ne ensipäivinä Köpenhaminassa ollessani ehtimiseen joutuivat mieleeni.
Tähän Juteini liitti tutkimuksen »Lisäys, Tutkinnoksi Uskon laadusta Autuuden Opissa.» Tämä tutkimus an epäilemättä sama tai on ainakin ollut samansisältöinen kuin järjestysnumerolla »31» merkitty, suorasanaiseksi ilmotettu, teos »Tutkindo uskon laadusta». Tänniminen kirja, näet, esitetään Juteinin kirjottamaksi siinä hänen teostensa luettelossa, joka on liitettynä hänen elämäkertaansa Sanan Saattajan Wiipurista 14 n:ossa v:lta 1840, mutta sennimistä eri teosta emme ole tavanneet yliopiston- emmekä ylioppilaskirjastosta tai toisaaltakaan.
Olisihan eukko saattanut näyttää huoneensa jo ennen tuota tutkintoa, jottei olisi koko elämäkertaansa tarvinnut luetella eikä uskontunnustustaan. Mutta täytyihän sitä kärsiä kaikkea, kun oltiin huoneen haussa. Nuorin veljeni alkoi jo kyllästyä.