United States or Ghana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuitenkin olisin hyvin taipuvainen uskomaan Juteinin omaa tiedonantoa, että hänen »runoveitsensä» vuoden 1847 jälkeen on saanut levätä rauhassa »taulussaan» sekä ett'ei hänen »suomenkielisten teostensa parantelemisesta» enää voinut olla puhetta ja tuskin muuntelemisestakaan edes huonommiksi; siksi vanha ukko jo siihen oli. »Järjestelemisestä» en sen sijaan tahdo mennä sanomaan mitään.
Sama kirje on myöskin hänen teostensa ensimmäisen ranskalaisen käännöksen eli "Naapurit" romanin esipuheena . Että tuo huvittava kirje, joka kirjoitettiin neljäkymmentä vuotta sitten, jolloin Fredrika Bremer eli elämänsä keskipäivässä, jolloin hänen maineensa oli korkeimmallaan, nyt myöskin pannaan tämän "Perhe" nimisen suomalaisen käännöksen alkupäähän, on aivan paikallaan, koska juuri mainittu romani oli ensimmäinen, millä Fredrika Bremer alkoi "Kuvauksia jokapäiväisestä elämästä" nimistä romanijaksoa, joka on perustanut hänen maineensa; ja sen ohessa me nyt myöskin tahdomme mainita muutaman sanan hänen elämästänsä, kirjailiatoimestansa ja kansallisuudestansa.
Biografisessa Nimikirjassa ja Suomalaisen Kirjallisuuden Vaiheet nimisessä teoksessa Julius Krohn arvostelee Juteinia runoilijana osittain samoin kuin Snellman, mutta osiksi myöskin paljoa ankarammin. Krohn sanoo jälkimäisessä teoksessa: »Niinkuin hänen teostensa luettelosta ja parista esimerkistä on näkynyt, oli Juteinin runotar pääasiallisesti opettavainen.
Sen tekijä oli Moskovan maataloudellisen opiston apulaisprofessori M. Herzenstein, joka juutalaisen syntyperänsä tähden kaksikymmentä vuotta oli saanut taistella saadakseen akateemisen oppituolin, johon hän tieteellisten teostensa tähden oli oikeutettu. Suurmaanomistus oli uhrattava talonpojille "kohtuullista korvausta vastaan", jonka Herzenstein oli laskenut 6 miljaardiksi ruplaksi.
Ja nyt vasta ymmärrät heidän teostensa syvällisen merkityksen, sillä nyt elät sinä heidän ajassansa ja olet käsittänyt sen ajan, joka voi luoda mestaria ja mestariteoksia.
Mutta eniten kaikesta vaikutti hänen ihailuunsa se, että hän ei ainoastaan opettanut, mutta myöskin eli niinkuin opetti, että hänen elämänsä, sekä julkinen että yksityinen, oli sopusoinnussa hänen teostensa hengen kanssa.
Kun tämä ei onnistunut, niin hän siitä v. 1844 valittaa, kuten tulemme näkemään vielä myöhemminkin esittäessämme hänen kirjotustaan »Pari sanaa suomeksi 1844», joka tietääksemme kuitenkin oli painettuna vasta hänen koottujen teostensa 4:nnessä osassa.
Tähän Juteini liitti tutkimuksen »Lisäys, Tutkinnoksi Uskon laadusta Autuuden Opissa.» Tämä tutkimus an epäilemättä sama tai on ainakin ollut samansisältöinen kuin järjestysnumerolla »31» merkitty, suorasanaiseksi ilmotettu, teos »Tutkindo uskon laadusta». Tänniminen kirja, näet, esitetään Juteinin kirjottamaksi siinä hänen teostensa luettelossa, joka on liitettynä hänen elämäkertaansa Sanan Saattajan Wiipurista 14 n:ossa v:lta 1840, mutta sennimistä eri teosta emme ole tavanneet yliopiston- emmekä ylioppilaskirjastosta tai toisaaltakaan.
Into vei hänet usein liioitteluun ja tendenssi on monesti haitaksi hänen teostensa taiteellisuudelle; mutta syynä oli jalo ihmisrakkaus, ja kauniimpia piirteitä hänen kirjailijatoimessaan on lämmin myötätuntoisuus kaikkia köyhiä ja sorrettuja kohtaan.
Toivoisimme näkevämme, että he todellisuudessa ovat sellaisia, jommoisiksi me heidät heidän teostensa mukaan mielessämme kuvittelemme ja pelkäämme löytävämme pettymyksiä tuottavia puutteita. Ne, jotka tuntevat Maeterlinckin, saavat päinvastoin onnellisia yllätyksiä täydellisestä sopusoinnusta, joka vallitsee hänen teostensa ja hänen elämänsä välillä.