Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. lokakuuta 2025
Eikö minun tekoni ole teidän muistiinne kätketyt, niinkuin teidän minun? Siinä tapauksessa olen aivan onnetoin! DOLORES. En totta puhuen tiedä. RAFAEL. Siitä on vuosi, me tapasimme toinen toisemme tuolla Ranskan rantatiellä. DOLORES. Vuosi takaperin? RAFAEL. Ettekö enää muista tuota laihaa Engelsmannia, joka gurkku kädessä DOLORES. Engelsmannia, joka gurkku? RAFAEL. Ah, te ette muista enää.
FEDERICO. Menkäät, äiti, ja sinäkin Mariana kulta, hän saattaisi tulla takaisin. MARIANA. Nuori mies parka! DOLORES. Ah, minulta on ihana toivo rauennut! 15 Kohtaus. Federico. Kohta sen jälkeen Rafael. FEDERICO. Minä houkkio, minä luulin jo yhdestä anopista pääseväni. Federico, Federico! FEDERICO. Ystäväiseni! RAFAEL. Minä olen suunniltani, minä olen täydelleen narrimaiseksi muuttunut.
FEDERICO. Marianahan se on. CLETO. Suokaat anteeksi, riemu minun silmiäni häikäisee. LEONCIA. Pois syliini, sinä paha, hyvä mies, kuinka paljon minä olen sinun tähtesi tuskaillut. Lapset, meidän liittomme on särjetty, minun tuleva puolisoni tahtoo niin, me lähdemme hoviin. Noudattakaamme mekin, armas Dolores, näin jaloa esimerkkiä ja Cadiziin...
DOLORES.
DOLORES. Mitä teette, hyvä herra? RAFAEL. Notkistin polviani tämän kuvan edessä; notkistan polviani teidän edessänne. DOLORES. Mikä mielijohde! Lieneköhän tuo hullu? RAFAEL. Hullun kurilla teihin rakastunut, kaunis tuntemattomani. Ah! RAFAEL. Joka vaan kerta on teidän silmiinne katsahtanut, se on iäksi lumottu. DOLORES. Mutta hyvä herra, minulla ei ole etua... RAFAEL. Tuntea minua?
CLETO. Ah! Hyvä, että tulette, Sennora. DOLORES. Mitä hän sanoo? CLETO. Minä sanon, Sennora, että se rakkaus, jonka minä teille polvillani tunnustin, jo on tullut koko kaupungin tiettäväksi, salaisuuttamme on mahdoton kauemmin peittää, minä rakastan teitä ja painun vielä kerran jalkainne juureen. 22 Kohtaus. Edelliset ja Leoncia. Tuo katala, jo taas polvillansa hänen edessään!
FEDERICO. Kuuletko nyt, vai tahdotko vielä enemmän todistajia? RAFAEL. Minä lienen hulluksi tuleva. FEDERICO. Kokoo ajatukses. Olisi vaan Don Cleto täällä! Minä menen häntä hakemaan. MARIANA. Tulkaapa, hyvä herra. DOLORES. Me otamme teitä sedäksemme. RAFAEL. Mutta hyvät rouvat FEDERICO. Sinä et tahdo seurata heitä, kun he sinua pyytävät? Sinä, niin täydellinen kavalieri!
DOLORES. No, koska äiti on alkanut, ottakaat te pois minä. RAFAEL. Minä olen kaikkein onnellisin ihminen. FEDERICO (hiljaa). Jumalan kiitos, molemmat anopit kolmannessa asteessa! (
FEDERICO. No varmaankin rakkautensa teihin! DOLORES. Ei, rakkautensa häneen. MARIANA. | Mummuunko? DOLORES. Niin juuri! Mummuun! FEDERICO. Ystävä raukka! Kyllä minua aavisti, että hän on ruuvia vailla. DOLORES. Niin minäkin luulin, kun nä'in hänen ypöyksinänsä makaavan polvillaan huoneessa. FEDERICO. Vai on hän sitäkin tehnyt?
Ainoasti vuoriseudun yksinäisyydessä, luonnon juhlallisessa hiljaisuudessa, kaukana ihmisten kohinasta, minä vielä voin lohdutusta löytää. Mitäs tämä on! Eiköhän nämät juuri ole hänen kasvonsa? Niin oikein, hän se on, hän se on! 5 Kohtaus. Rafael. Dolores. DOLORES (peräovesta sisälle tullen). Mies-ihminen polvillansa? (
Päivän Sana
Muut Etsivät