Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Vihdoin hukkuivat sentään sekä huudot että vihellykset ja kättentaputukset torvien toitotukseen ja rumpujen pärinään. Tigellinus oli näet käskenyt ottaa vastaan Caesarin tällaisella kunnianosoituksella. Päästyään Ostian portille pysähtyi Nero hetkeksi ja virkkoi: "minä kodittoman kansan koditon valtias, mihin kallistan yöksi onnettoman pääni!"
ENOBARBUS. Hän yhtä monta tarvitsee kuin Caesar, Tai meit' ei tarvitse. Jos sallii Caesar, Niin herramme het' ystävänä hälle Sylihin syöksee. Me taas olemme Sen oma, kenen hän, siis Caesarin. THYREUS. Sa, kiitetty, siis kuule: Caesar pyytää. Ett', tilaasi kun mietit, aina muistat, Ett' on hän Caesar. CLEOPATRA. Kuninkaallist' aivan! No niin?
Kohta nousivat kaikki Seine- ja Garonne-jokien väliset kansanheimot kapinaan tulisen ja voimakkaan Vercingetorixin johdolla. Caesarin piirittäessä tätä kaupunkia 60,000 miehellä marssi 250,000 miehen suuruinen gallialaisjoukko apuun.
Kaupungin korvat vasken räminällä Nyt huumaa, säistäin rummun pärrytystä, Niin että maa ja taivas yhteen ääneen Jymisten tuloamme ylistää! Yhdeksäs kohtaus. Caesarin leiri. 1 SOTAMIES. Jos meit' ei tunnin aikaan vaihdeta, Palata täytyy vahdistoon. On kuudan, Ja sanotaan, ett' toisell' alkaa valveell' Ottelu taas. 2 SOTAMIES. Kirottu päivä meille Tuo eilinen! ENOBARBUS. Yö, ole näkijäni!
Tarjottiin virvokkeita, keitettyä lihaa, makeita leivoksia, viiniä, oliveja ja hedelmiä. Kansa syödä mauskutti, jutteli ja huusi Caesarin kunniaksi, siten kiihoittaakseen hänen anteliaisuuttaan.
Ei puuttunut niitäkään, jotka ennustivat, että solvaus, jonka Chilon kansanjoukon läsnäollessa oli viskannut Caesarin silmille, oli tuottava mitä pahimpia seurauksia. Oli vihdoin sellaisiakin ihmisiä, jotka ihmisyyden nimessä rukoilivat Tigellinusta, että hän tekisi lopun vainoista. "Katsokaa nyt, mihin te olette joutuneet," puhui Barcus Soranus.
Sivuilla riippui parhaasta päästä naisia, mutta johtavana miehenä oli Crispus nostettu vastapäätä Caesarin podiumia, äärettömän suurelle ristille, jonka juuren ympäri oli kiedottu köynnöksiä. Uhrit olivat kaikki vielä hengissä, mutta muutamat niistä, jotka ensinnä olivat ristiinnaulitut, olivat menneet tainnoksiin. Kukaan ei valittanut eikä rukoillut armoa.
"Mantua synnytti mun, Kalabria henkeni otti, Hautani Naapoliss' sain; sodat, pellot ja paimenet lauloin." Vai saattaako kristillinen mielemme meidän kääntymään näistä pois Puteoliin, katsoaksemme Pyhän Paavalin maalle nousemista ja seurataksemme häntä Caesarin valta-istuimen juurelle? Keväinen päivä alkoi jo iltaantua, kun lukuisa seurue matkusti Neapolin tietä Romaa kohden.
Mutta hän ei muistanut ainoatakaan, paitsi sen, jonka aikoi tehdä Vinitiukselle. Mahdollisesti hän tietämättään oli tullut tehneeksi jotakin sentapaista, mutta silloin se todella oli tapahtunut aivan hänen tietämättään. "Minä rakastan ja kunnioitan Vespasianusta," jatkoi Aulus, "jonka hengen sinä pelastit, kun hänelle kerran sattui se onnettomuus, että hän nukkui kuunnellessaan Caesarin säkeitä."
AGRIPPA. Antonius? Jupiterin jumala! ENOBARBUS. Caesarko? Mitä? Oi, se verraton! AGRIPPA. Antonius! Oi, sa Arabian Phoenix! ENOBARBUS. Caesarin kehuks pelkkä Caesar riittää! AGRIPPA. Niin kyllä, kummankin hän pilviin kiitti. ENOBARBUS. Enimmin Caesarin; mut myös Antonion. Ei sydän, kieli, kynä eikä runo Voi ajatella, haastaa, piirtää, laulaa, Kuin suurest' on Antonius hälle rakas. Mut Caesar?
Päivän Sana
Muut Etsivät