Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. joulukuuta 2025
Eikö tuolla sisällä ole kaksikymmentä hatunpohjaa neulomatta; mitä voin minä yksin tehdä vaan kahdella kädellä? Ja niin juoksee hän tiehensä, juuri nenämme edestä! Ei, Blomros, olisin minä mies, niin en minä jättäisi sitä asiaa, ennenkuin kaikki otettaisin ojennuslaitokseen; mutta mitä voi yksinäinen, turvaton, heikko nainen tehdä?
Sen minä uskoisin, että muuan luutnantti, joka päivä päivältä käy rikkaan Anton'in talossa ja jonka vaan tarvitsee sanoa; "Tyttöseni, tahdotko minut?" niin tulee hänestä rikas mies; hm ... ei, herra luutnantti! Kunnon mies te olette, hyvä Emilitä kohtaan olette te ollut; mutta lähimmäistä ei katsota hampaita edemmäksi... Ei, te luulette kukatiesi, että vanha Blomros antaa vetää itseään nenästä?
Hei, kyllä minä sen tiedän. Niin, ja minä en ajatellut niin mitään... Kuinkas tänä aamuna oli, kuinkas. Mitä vielä? Rakas Blomros sinä näet, että minulla on tehtävää... Onko se sopivaa, Emili, onko se sopivaa! Luuleeko hän, mamselli, että rouva Gyllen ... mikä se hänen nimensä taasen oli, Smeurlinska, tahtoo laskoksen noin? Oi, taivaan Jumala! ... Niin, puhu, Blomros, me hoidamme omamme.
Vaan tuo vieras ei tahtonut laskea häntä, vaan pänttäsi, että Blomros oli hänen setänsä, jatkoi rouva, ja syleili häntä ja puristeli Blomros parkaa ja oli vähällä loukata häntä. No, vihdoin laski hän hänet, sanoen: kah, anteeksi, nyt huomaan erehdykseni ... eikö se ole notarius Tupsu, jonka kanssa minun on kunnia... Blomros vihastui, sillä ukkoseni ottaa joskus pahan pään, ja meni menojaan.
Suurella ihastuksella alkoi rouva: Oh nöyrin palveliatar ... en uskaltanut toivoa taasen nähdä herra luutnanttia ... me asumme niin kaukana poikessa, ja Blomros ei tahdo mennä yleisiin huveihin. Olkaa hyvä ja istukaa. Se oli minun velvollisuuteni, sanoi Berndtsson kohteliaasti, etsiä perhettä, jonka kanssa minun on ollut onni tutustua, vaikk'ei juuri onnellisessa tilaisuudessa.
Ja niin luuli hän, että meidän perheemme oli liian halpa; silla nähkääs luutnantti, arkina niin juomme Blomros ja minä vaan vähän olvijuustoa iltasilla; mutta hieno mamselli on liian hieno. Ja sitten?
Se ei kuitenkaan tahtonut onnistua, koska täti Blomros useimmiten keskeytti hänet, sanoen: Emili kulta, sinä olet ainoastaan lapsi. Ja hän oli kuitenkin seitsemäntoista vuotias, ja silloin tyttö ei enää saata olla lapsi.
Tuo pariskunta oli vallasväki Blomros, joilla oli pieni huoneensa Åland nimisessä solukassa.
Olenpa minä monta kertaa sanonut: kiltti Blomros, sinä et saa istua aina yksinäsi, vaan kutsukaamme tänne vanha sihteeri Stenqvist tuolta vastapäätä, niin voit sinä pelata lautaa vähän ja haihduttaa surun. Mutta ukko ei tahdo mitään, vaan hänestä on suoraan tullut ihmisvihaaja, sittenkuin tuo kuikka petti hänet.
Oh, me emme koskaan saata kyllin kiittää luutnanttia. Sata kertaa olen minä kysynyt Blomros'ilta: Rakas Blomros, etkö sinä ole nähnyt herra luutnantti Berndtsson'ia? Mutta ukko-kultasellani on heikot silmät eikä käy juuri koskaan ulkona. Niin, minä oikein surkuttelin sinua, Blomros'ini, senvuoksi, ett'et sinä hoida terveyttäsi etkä ole liikkeellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät