United States or Tuvalu ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin ottaa poika vahan, Käy pyhänkuvaan päin; Ja silmäst' entää kyynel Ja suusta sanat näin: "Sa ylhäinen ja puhdas, Sa Pyhä-Impynen, Sa kuninkaatar taivaan, Sull' avaan sydämen!" "Mun Kölniss' äidin luona On ollut asuntain, Niin, Kölniss' asun, jossa On kirkkoja sadottain." "Ja lähell' asui Gretchen, Vaan hän on kuollut nyt Tuoss' antimein tee terveeks Sydämmein särkynyt."
Vaikka sinun paikkasi mielestäni ei ole luostarissa ja vaikka paljoa mieluummin avaan koppisi oven, kuin suon sinun taittavan siipesi sen rautaristikkoja vastaan, näin vaikea matka, etenkin tähän aikaan vuodesta, minua kuitenkin nuoruutesi tähden hirvittää, ja..." "Oi! älkää pelätkö, isä," hän keskeytti; "minä tunnen itseni vahvaksi ja olen uskalias!" "Ehkäpä liiankin uskalias.
"Sillä hänellä on jotakin pahaa tekeillä kuningasta vastaan. "Mutta minä puolestani en ymmärrä, mitä hän vielä tahtoo vankiparalta. "Minun suunnitelmani on tällainen. "Kolmantena yönä, kun Paulus on vahdissa, avaan iltajuomaa viedessäni hänen kahleensa, puen vaippani hänen ylleen ja tuon hänet vankilasta tänne pihalle.
Tulee, madame. Kaikki, paitsi kunnianne. Markiisitar hypähti ylös. Hän vapisi vihasta. Ja mikä antaa teille, herrani, oikeuden lävistää minut myrkytetyillä nuolilla? Taivahan tekijä, milloin olen langennut niin syvälle, että ensimmäinen, jolle avaan sydämeni, uskaltaa muistuttaa minua kunniastani!
Kenelmin tunteet esiintyvät kenties parhaiten hänen kirjeessään Sir Peterille, joka tässä seuraa: "Rakas isäni! En ikipäivinäni tule unhoittamaan sitä sydämellistä onnentoivotusta, jonka te lausuitte, huolimatta kaikista ulkonaisista epäyksistä ja välittämättä teidän onnen tuumienne tyhjiin menemisestä tai kunnianhimoisista toiveistanne teidän nimenne ja sukunne perilliseen nähden, kun lähdin teidän luotanne, ja korvissani kaikuvat vielä nämät sanat ikäänkuin ilokellojen kaiku: 'Valitse niinkuin itse tahdot, sinulla on minun siunaukseni. Minä avaan sydämeni vastaanottamaan toisen lapsen sinun vaimosi tulee minun tyttärekseni! Nyt on minulla suuri lohdutus muistutella mieleeni nämä sanat. Kaikista inhimillisistä tunteista on kiitollisuus varmaankin pyhin; ja se yhdistyy uskonnon sulouteen, kun se on kiitollisuus isää kohtaan.
Salaisen kirjan teille avaan nyt, Ja harmiksenne asioista luen Vaarallista, kauhistuttavista. Shakspeare.
Ja oikein, herra, yhtäkkiä pilkahtaa valon kajastus silmiini ja siellä seisoo hän, tuskin kolmen askeleen päässä.» Boleslav huokasi. »Tuo onnellinen, joka on nähnyt hänet omin silmin.» »Avaan nyt oven aivan hiljaa ja huudan; Helena! Neiti Helena! Kun hän minut huomaa, huudahtaa hän ja pudottaa kynttiläjalan kädestään... Helena, sanon minä, en tahdo tehdä sinulle mitään pahaa.
Jos noilla hyvillä Bourboneilla olisi ollut sama tapa, niin he ehkä eivät vieläkään olisi Englannin sumussa." "Täytyy olla teidän majesteettinne muisti, jotta voi sen tehdä", sanoin minä. "Se on järjestelmällisen menettelyn seurausta", sanoi hän. "Minulla on aivan kuin laatikoita aivoissani, niin että kun avaan yhden, niin voin sulkea toisen. Harvoin käy niin, että en löytäisi sitä, mitä haen.
Voi, tulta, tulta! Hanna kulta, sytytetään kaikki lamput ja kynttilät. HANNA. Kyllä, kyllä. Istu rauhassa sinä, minä sytytän... Ja avaan vielä ikkunankin. MAIJU. Kuinka kauniisti he laulavat! HANNA. Ihmeen kauniisti. Ja kuule siellä on katu täynnä ihmisiä. MAIJU. Voi sentään, kuinka ovat ystävällisiä. Kun tulivat vielä laulamaankin.
Käsi tarttuu oven ripaan, mutta ei tunnusta sitä omaksi... Ennenkuin avaan oven, kysyn, vedinkö minä venheen maihin vai jätinkö sen siihen... En muista sitä... Ovi kai taas narahtaa, jos vedän, ja herättää lapset. Miksen saa sen saranoita koskaan voidelluksi, vaikka päätän ja päätän!... Mutta sehän ei narahdakaan. Minähän voitelin sen merelle lähtiessäni.