Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. lokakuuta 2025
Heti kotiin tultuaan he ottivatkin asian puheeksi, mutta Auvinen ei antanut mitään selvyyttä näin kiireellä, sanoi vain että puhutaan sitten huomenna. Hän ei voinut ajatella oikein jyrkkää kieltoakaan, kun näki, että Aliinan teki niin kovasti mieli ja muut sitä niin puolustivat.
Ei heitä, eikä mene, vakuutti Aliina pyhän kiivauden vallassa, vaikka myöhemmin häntä nauratti näin lujaan päätökseen meneminen toisen puolesta. Sittenhän tuon näkisi, virkkoi Auvinen ja lopetti keskustelun sanoen tahtovansa ajatella. Se oli jo Aliinasta paljon, kun sai isänsä asiata ajattelemaan. Eihän sillä vielä ollutkaan muuta kiirettä, kuin että saisihan Iidalle kirjoittaa siitä.
Auvinen oli tähän aikaan kuin jäljiltä haihtunut metsäkoira. Vaikka olisi kuinka nuuskinut, niin ei tavannut ainoatakaan kirjettä tulevaksi tai meneväksi, vaikka keväällä oli saanut kahtakin kantaa yhtaikaa povellaan. Olipa nähnyt itse sulhaspojankin käyvän talossa ja toivonut sen kohta tulevan tyttöä kysymään. Mutta nyt näyttikin koko puuha epäiltävän hiljaiselta.
He menivät kolmen verkkohuoneeseen. Auvinen katseli ja käänteli pulloa joka puolelta ja sanoi: Tämä on varmaan renkien pullo, ja ne saattavat suuttua, jos tietävät meidän katselleen. Pannaan paikoilleen, eikä puhuta tästä kellekään mitään. Hän kätki pullon hyvin varovasti ja kyseli Aliinalta, miten se oli peitettynä, jotta se tulisi samalla tavalla, ja varoitti vielä kerran mitään puhumasta.
Pääsenkö minäkin järvelle? kysyi Aliina kynnyksen yli. Ka, johan se on Aliina tullut marjasta, sanoi Auvinen iloisesti, kääntäen päätänsä. Mihinkä toiset lapset jäivät? Ne jäivät äidin luokse. Vaan jos äidin on liikuttava askareillaan, niin olisit sinä lasten luona. Minä kysyin äidiltä ja lupasi. No kyllähän sinä, vaan tulee niin paljon verkkoja, ettei oikein sovikaan. Minä soudan toverina.
Nyt on niin hyvä sää, että sietää laskea verkot järveen, puheli hän käännellessään leipäkannikkaa, jonka Vappu juuri toi. Väsyksissähän sinä olet nyt kirkosta tultuasi, säälitteli emäntä. Heittää ennen huomenna. Huomenna saattaa jo tuulla, enkä minä niin väsyksissä ole, kehui Auvinen naurahdellen. Mihin lienevät rengitkin pistäytyneet.
Minä tuon tullessani parempia, kun käyn säkit antamassa, puheli Auvinen mennessään. Kohta hän palasikin, käsivarrella halkoja, joita laitteli hyvin huolellisesti padan alle. Menepä Aliina katsomaan, sanoi emäntä, onko Vappu laittanut vettä lämpenemään riihimiehille, ja jos ei ole, niin kanna toverina. Liika raskastahan se on veden kantaminen Aliinalle, säälitteli Auvinen.
Saarnasiko siellä nyt Hovin nuori maisteri, niinkuin mennä pyhänä arvelivat. Maisteri saarnasi ja kyllä siitä tulee hyvä pappi, kehui Auvinen. Vai hyvästi saarnasi. Mistä se olikaan tämän päivän teksti ... niin, kun Vapahtaja opetti kansaa venheestä. Siitä juuri, todisti Auvinen. Ja niistä verkoista ja kaloista.
Isä alkoi heti naurussasuin kaivella povitaskuaan, ja silloin jo Aliinankin toivo virkistyi. Kirjeitä oli hänelle kokonaista kolme. Onpa nämä taskussa vähän rutistuneet ja nuhrautuneet, puheli Auvinen antaessaan. Ei se mitään! Kiitoksia paljon! sanoi Aliina iloissaan ja kiirehti kamariinsa lukemaan. Hän näki päällekirjoituksesta, että Augustilta oli kaksi ja Iidalta yksi.
Aamiaisen syönnin jälkeen tulla loikkaili räätäli, kantaen pitkässä viivottimessa silitysrautaansa. Auvinen itse toi tuvan pöydälle tavarakääröt ja päästeli pois siteistä. Joukkoja keräytyi pöydän ympärille ihailemaan puhtaasti muokatuita nahkoja ja sileäpintaista verkaa. Aliinan silmät loistivat hyvästä mielestä, ja tämä oli isästä mieleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät