Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. lokakuuta 2025
Siitä oli innostus tarttunut Auviseenkin, mutta tämä oli kuitenkin malttanut pitää ajatuksensa salassa ja noin vain sivumennen kysellyt, miten paljon oppia sinne tyttökouluun pyrkijällä pitäisi olla. Ja kyllähän sinne kuului pitävän olla. Täytyi siis heittää tuo ajatus oman mielensä hyvikkeeksi. Lukukauden alkaessa kyyditsi Auvinen tyttärensä kansakouluun.
Elä houkuta, sanoi äiti vakavammin. Olethan jo ollut vähän aikaa valveilla ja karjallakin kävit. Vappu särpi punakkana kahviaan ja vilkaisi syrjittäisellä katseella Aliinaan. Auvinen oli tytärtään kohtaan niin hyväntahtoisella tuulella, että olisi vaikka kantanut sille kahvia, jos olisi ilennyt.
Näkyy niitä sinun laskusi mukaan olevan, sanoi Naulanen salamyhkäisesti naurahtaen ja kääntyen toiseen asiaan virkkoi: Käypä sanomassa isällesi, että minä olen täällä. Aliina pyyhkäisi otsalle valuneet hiukset korvan taakse ja lähti juoksemaan huoneeseen. Kohta tuli sieltä Auvinen, ja käteltyään istahtivat he vieretysten nurmelle.
Ei se kahden soutaminen sovellu verkkoja laskiessa. Auvinen otti viimeiset verkot ja toi veneeseen. Tuolta näkyvät tulevan toisetkin lapset. Minä annan täältä taskusta rusinoita, jakele niitä ja menkää sitten toisella veneellä tähän rantamalle soutelemaan. Hän kaivoi taskustaan pienen paperipussin ja lykkäsi veneenkin valmiiksi lapsille järveen.
Kyllä se puhui kerrassaan hyvästi, ei luulisi niin nuorelta mieheltä sillä lailla lähtevän. Vieläköhän tuo saarnaa tänä kesänä. Ei tiedä. Olisi käytävä kuulemassa... Mutta sinullahan mahtaa olla nälkä, huomasi emäntä. Käy Vappu noutamassa leipää ja voita ruokahuoneesta, minä otan keittokupin uunista. Auvinen istui pöydän taakse.
Aliina ei yhtään kaivannut tätä huolenpitoa ja kävi hyvin vastenmielisesti ottamassa kupit pöydältä ja meni nurkkaan juomaan. Emäntä oli siirtynyt keittopataa kohentelemaan ja virkkoi: Jokapäiväinen turkki tälle Aliinalle pitäisi teettää, sittenhän siellä navetallakin tarkenisi käydä. Onhan se vanha turkki, pitää sitä jokapäiväisenä, sanoi Auvinen.
Se on semmoista retustelemista hakea keskellä vuotta palvelijoita, sanoi Auvinen ja lisäsi varovasti: Kumpaisenko niistä heittäisi pois? Kumpaisenko tahtonet toveriksesi, sanoi emäntä. Aliina näki pääsevänsä voitolle, kun sai valitsemisvallan. Isän läsnäollessa tuntui vähän vaikealta ilmaista ajatustaan, mutta kun sitä odotettiin, sanoi hän: En minä huoli Vapusta, se on niin ... tyly.
Laiva vihelsi pitkän, kimakan vihellyksen, hidastutti vauhtiansa ja pysähtyi Lahnaniemen laituriin. Renkipojat olivat laivan kiinnitysköyttä vastaanottamassa. Lahnaniemen isäntä, Matti Auvinen, ja pari vaimonpuolta tuli laivasta maihin. Joudettaisiinko me vähän hupia ajamaan? kysyivät laiturilla olleet rengit isännältään.
Tule nyt, kiirehti Mari, joka oli vaateasioista niin innostunut, ettei joutanut olemaan uteliaskaan. Aliina meni kumminkin. Hänen äitinsä seisoi selin ja puhui parhaillaan: ... niitä sinun turhia luulojasi, en usko, enkä toivokaan; vielä niihin ennättää... Auvinen antoi salaisia merkkejä, ettei enää puhua.
Jos ei sinun isäsi anna, niin kyllä minun isäni antaa, vakuutti Hilja. Tytöt menivät kysymään, ja aivan ensi mainitsemisella saivat hevosen lupaan ja rengin kuskiksi. Mutta tytöt olivat innostuneet toistensa seuraan ja tahtoivat semmoista hevosta, jolla voisivat itse ajaa. Löytyi semmoinenkin. Auvinen ei olisi kieltänyt mitään.
Päivän Sana
Muut Etsivät