Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Ehkä sinä, tyyni kalpea viikatemies hyvyydessäsi tulet odottamattakin Toini nousi, heitti huivin hartioilleen ja hiipi hiljaa huoneesta. Kaikki muut talossa nukkuivat vielä. Hän kulki varovaisesti ruokasalin läpi etehiseen ja sieltä ulos. Puutarhasta lehahti kukkien tuoksu häntä vastaan. Aurinko oli juuri noussut, ja sen kirkkaat säteet pujahtelivat iloisesti paikasta toiseen.
Niin onnen myyrää ei löytyä voi, Kuin tyttö tää ei vaikka ! Kun rikas poika kihlat toi, Ja on katsottu torpanpaikka; Kun hiehon saan ja possun saan, Ja aura on hällä ja ruuna Ja toista sataa taskussaan Voi, onko kuultuna kuuna! Ja kevät viihtyy mielellään, Kun kukkii heinävä rinne; Miss' aurinko keksii tähkäpään, Se hymyy ja paistaa sinne.
Aurinko on laskemaisillaan; viimeiset säteensä kirmaavat vielä värisevillä lehdillä; vähitellen käärii hän ympärillensä ruusu-vaippansa ja menee lepäämään länsi-meren purppura-karvaisin aaltoihin.
Joskus pilvien lomitse esiin pilkoittava aurinko pakoitti hänet tirkistelemään, hänen katsellessaan etäisiä purjeita ja koko taivaanrantaa, aina Tancarvillen linnasta Havren valotorneihin asti. Sitten levättiin lehtimajassa. Hänen äitinsä oli hankkinut pienen tynnyrin oivallista malaga-viiniä; ja nauraen ajatusta, että siitä voisi päihtyä, Virginie joi sitä pari siemausta, ei sen enempää.
Yksinäisyys on herättänyt niin monta ajatusta, ja mitä syvemmälle elämä vaipuu, sitä enemmän vanhat muistot astuvat esille, aivan niinkuin kuu ja tähdet kun aurinko on laskenut. Ehkä tarvitset lepoa ja sovitusta niinkuin minäkin. Niin, lepoa ja sovitusta! Anna minulle anteeksi, Anni! Olen tarvinnut tämän kolmekymmenvuotisen taistelun käsittääkseni että olit oikeassa.
Aurinko ei siitä lähin lämmittänytkään niin iloisesti hänen isoja peltojansa kuin ennen, sadot kävivät huononpuoleisiksi, ja hinkalot sekä heinäladot alkoivat tyhjentyä. "Se tulee siitä, että liian paljon autamme köyhiä", sanoi hän. "Meillä ei ole siihen varaa, akkaseni; ei ole varaa; aja pois kaikki kerjäläiset!" Niin tehtiin, mutta sittenkin kävivät hinkalot ja ladot yhä tyhjemmiksi.
Tuo ihana saari kohousi viimeinkin vedenpinnan yli ja kuvastui tumman sinistä, puhdasta taivasta vasten, jota etelässä kaunistaa ruhtinaallinen aurinko, levittäen kulta sadetta yli avaran meren. "Nyt me olemme Madeirassa, laiva laskee rantaan!" virkkoi Juho varovaisesti herrallensa.
"Minä päästän päivän sisälle." Hän veti uutimet syrjään. Tuota puolipimeää huonetta valaisi nyt talviauringon leveä valonsäde. "Ah, aurinko, aurinko! Ihana ilma! Ja sunnuntai! Iltapäivällähän saan minä mennä vähän kävelemään sinun ja lasten kanssa!"
Pitkään aikaan ei puhuttu mitään. Veli ja sisar seisoivat lähellä toisiansa. Helena oli vaipunut omiin mietteisin, Cineas ei häirinnyt niitä. Hän oli lausunut kaikki, mitä hän voi. Aurinko oli noussut ja valaisi tuota jalon kaunista näkyalaa.
Ah! iloitsinpa minäkin ennen, kilvan laulelin ilman siivitetyn lauman kanssa, koska tyyni aurinko aleni, pallistaen valkeita hattaria kultaruskollansa. Mutta kolkot ovat päivät nyt, murehtien kallistaa päänsä Suomen kansa, että kärsii kallis synnyinmaa; ja siitähän ei löydä sydämmeni rauhaa. Margareta! Tässä olen, sinä levoton. KARIN. Hän tulee.
Päivän Sana
Muut Etsivät