Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Kun nämä tunnit ovat kuluneet, olen valmis,« sanoi don Estevan äänellä, joka ei sallinut vastustusta. Gambusino vaikeni. Siinä tuokiossa koski aurinko melkein taivaan rantaa kaukana äärettömällä aavikolla. Gambusino oli noussut eräälle rintavarustuksen korkeista ja leveistä kalliolohkareista, jota välistä käytettiin tähystelypaikkana.
Tapani tahtoi vielä näyttäytyä miettivän näköiseltä, vaan tuokion perästä sanoi: "No, lähdetään vaan Lappiin näkemään sitä yösydämen aurinkoa, jota niin monen olen kuullut ihmettelevän." "No siellä se nähdään. Muonionniskan pitäjässä, johon mennään, paistaa kuusi viikkoa aurinko ilman laskeutumatta." "Kummallista!"
Nimessä voiman, joka teitä johtaa huipulle, ilman kuuman, kylmän kiusaa, tuskaani joskus muistakaa, ma pyydän.» Näin haastoi, haihtui tuleen puhdistavaan. Seitsemäskolmatta laulu Ol' hetki, jolloin Auringon ens säteet käy sinne, missä veri vuos sen Luojan, ja jolloin Ebron yli vaaka nousee ja Ganges hehkuu keskipäivän alla; noin seisoi Aurinko, ja päivä painui, kun Enkel' Luojan edessämme seisoi.
Iloisemmalla mielellä kuin kuukausimääriin teki Totila iltatarkastuksensa Tarvisiumin valleilla. Aurinko, joka vaipui venetsialaisten vuorten taa, kultasi kaupungin edustalla olevan tasangon ja punasi taivaalla ajalehtivat pilvet.
Ja päivänlaskusta minä näen, kuinka varjot hiipivät niitten vihantavien laaksoin yli, joissa meidän oli tapa leikitellä, ja aleneva aurinko valaisee honkien punaisia varsia.
Kello oli kahdeksan tienoilla aamulla, ja aurinko alkoi jo hellittää polttavammin, kun Boleslav metsäseudun lävitse päästyään näki kotiseutunsa edessään. Kymmeneen vuoteen ei hän ollut astunut jalkaansa sen maaperälle.
Antero istuu isänsä vanhassa yliskamarissa, hänen tuolillaan, hänen pöytänsä ääressä, jonne tämä vetäytyi lukemaan ja saarnojansa miettimään. Tässä oli hänkin istunut näin, katsellen ulos ikkunasta, edessään Ristivaaran jylhä rinne ja kuulakkaa taivasta vasten kuvastuva harvapuinen harju, jonka takaa aurinko ei päässyt lyhyinä talvipäivinä kohoamaan.
"Niin" sanoi Swart, "se on puhdasta ohraviinaa Hokmanin, oikeista Hokmanin ropista!" Ja "Hokmanni" se myös teki vaikutuksensa. Helle tuli kauhean rasittavaksi. Kahden puolen tietä kasvoi matalia kuusia, vaunujen alla poltti hiekka ja niiden päällä poltti aurinko.
Mutta se teidän lempipaikkanne, tiedusteli Toini, Olsenin avatessa hänelle porttia. Sinne lähdemme jonain oikein kauniina iltana. Iltapäivän aurinko paistaa helotti meheville ruohikkorinteille, ja metsästä kajahtivat milloin jokeltajien iloiset äänet, milloin karjan kilahtelevat kellot, kun Toini ja Eilert Olsen lähtivät kävelylleen.
Kaikki on tyyntä, rauhaisaa: Aurinko laskullansa Metsät ja järvet kaunistaa Kirkkaalla kullallansa; Taivahan tyyni avaruus, Siintävä järven pinta Niin on tään illan sointuisuus, Kuin tyyni ihmisrinta. Oi, ei! Jo läpi kaiken tään Sydäntä särkeväinen Käy parku: lapset itkemään Sai joku äkkinäinen Vahinko, vaiko ynseys, Itsekäs, häjy sydän? En tiedä mutta pettymys Nyt särki soinnun hyvän.
Päivän Sana
Muut Etsivät