Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. marraskuuta 2025
Sen merkityksen kasvattajani Näin tulkitsi: Baal, voiman jumala, Min ilmestys on kirkas aurinko, Sinusta suurta synnyttääksensä On liiton tehnyt kera Astartten, Hedelmän äidin, joka kuuna hohtaa, Yön taivaalla ja poviin ihmisten Sytyttää lemmen halut hehkuvat. Sa olet kansain johtajaksi luotu Ja levittäjäks jumalien vallan.
Ja se verinen lippu ulottui yli koko maamme, se kasvoi ja musteni, aurinko ja kuu katosivat ja tähdettömänä levisi päällemme synkkä yö. Minusta näytti koko Suomi makaavan paareilla ruumiina.» »Lakatkaa jo!» huusi Simo vavisten. »Teidän sananne tukeuttavat hengitykseni ja rampaavat sydämmeni.
Eräänä iltana, kun aurinko meni maille viljarikkaiden peltojen taakse, kulki kaksi ratsastajaa kylän läpi vapisevilla ja uupuneilla hevosilla. He käyttivät sekä ruoskaa että kannuksia, ja tuskin pidättivät he hevosiaan, kun huutamalla kysyivät kyläläisiltä, olivatko nähneet täällä miehen, joka oli juossut henkensä kaupalla.
Olin aivan uuvuksissa. Kolme tuntia olin maannut aivan kuin muserrettuna, hengittämättä, uneksimatta. Liiallinen väsymys oli herättänyt minut. Nyt, maatessani selälläni, silmät avoinna, ajattelin, katsellen yöhön, tuota tappelua, tuota murhaamista, jota nouseva aurinko tulisi valaisemaan.
Pelaavien vaihettelevat ja omituiset puvut, joita säteilevä aurinko valaisi, ja jotka viheriällä ruohokentällä vielä paremmin pistivät silmiin, muodostivat loistavan ja vilkkaan kuvan, jota ne, jotka eivät pelanneet, istuessansa ruohopenkeillä ja puiden alla, suurella mielihyvällä katselivat.
Tosin muutamat, niinkuin Viljakka Pouttu, joka vanhastaan tunsi häntä, tiesivät, että hän ei tämmöistä loukkausta kostamatta jättäisi. Mutta salaiset juonet heitä enemmin pelottivat kuin täysi vihollisuus, ja samassa senkin arvasivat, että Kurjen mahtavuuden aurinko oli laskeumassa, niin pian kuin päämiehyytensä Pohjan miesten seassa oli lakannut.
Tasainen pilviverho peitti taivahan ja aurinko, joka vasta lähellä kello kymmentä kohosi taivaanrannan yläpuolelle ja moniaan tunnin sitä pitkin hiivittyään, laski, ei edes päiväsydäntä voinut saada niinkään valoisaksi, että helposti olisi voitu lukea akkunan ääressä.
On nuori vanhalle mennyt. Vilkkuvi nilkat ja punaiset sukat, aurinko painuvi metsän taa, hehkuvi puut sekä poskien kukat, tuoksuvi kasteinen nurmi ja maa. Ja nuorten riemu se raikuu. Y
Itse asetuin ruorirattaan ääreen ja ohjasin Neitsytsalmea kohti, jonka läpi päästyämme aioin muuttaa suunnan, Turun väylältä poiketen, Aspöötä kohti sekä niin edelleen Köökarin ja Utöön kautta Tukholmaan. Mutta tuuli heikkeni heikkenemistään ja aurinko alkoi olla jo laskullaan, kun me löysin purjein pysyttelimme vielä Brändöön pohjoisnokalla.
Itse aurinko ilosta Paistoi paljo lämpimemmin, Kuin on muinoin monna vuonna, Että kasvoi kaikki paikat, Kaikki kuivat kankahatkin, Kaikki kallion kolotkin, Vuoren rotkot ruohokkaiksi. Kaikki kukkaset keolla, Kaikki niityt notkomailla, Laihot laaksoissa iloitsit Kasvantoa kaunihinta. Ei nyt halla haaskannunna, Eikä ruoste raiskannunna.
Päivän Sana
Muut Etsivät