Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
»Niin, isäsi ja äitisi! Kuinka ne nyt voivatkaan, ovatko terveitä?» kysäsi Olavi vapautuvasti, äänessä mieluisen mieleenjohtuman pehmeä sävy. »Terveitä, oikein hyvin voivat! Isä tosin sairasti viime talvena, mutta hänkin jo...» Samassa raolleen jäänyt väliovi aukeni ja sisään astui reippaasti pieni miehenalku.
Joskus tie vähän aukeni ja pieni aho alkoi. Siinä oli lätäköitä, jotka rankka sade oli tehnyt, ja sanajalkoja, joita syyshallat vähän olivat näpistelleet, ruskeina kohosi kaikkialla maasta. Sitten metsä taas miehen sulki synkkään varjoonsa. Tie oli nyt vähitellen laskenut alas syvään laaksoon, jonka kummallakin puolen kohosi kankaita, joilla kasvoi havumetsää.
Ja joka kerran kun ovi aukeni, kääntyivät hänen heikon, ihan kuolevan näköiseksi laitetut silmänsä oveen ja luuli hän näkevänsä nimismiehen teräväsilmäiset, punakkaposkiset, pulleat kasvot.
Gunhildia peloitti aina enemmän; nyt hän oli jo lähellä, rykäisi pari kertaa karkeasti; Gunhildin kaula kuristui kokoon. Ovi aukeni ja tuossa seisoi vouti. Hän oli yhtä rauhallinen kuin ennenkin, eikä näyttänyt vähääkään kummastuvan, että Gunhild oli muuttanut mieltä. "Noo", sanoi hän, "sinä olet tullut toisiin ajatuksiin?
Omituinen aavistus mielessään riensi Larsson tulevia vastaan ja niinkuin salama syöksyi Meri hänen rinnallaan ulos. Naristen sulkeutui tuvan ovi heidän jälkeensä ja hetkinen kului, ennenkun se uudelleen aukeni.
Silloin aukeni kamarin ovi äkkiä ja tyttö astui sisään. "Mies näkyy kiertävän Metsälammen vainion ympärillä", sanoi hän. Mari ja Jaakko menivät katsomaan. "Voi isä!
Tuosta kasvoni mä kylmät käänsin taas Kohden pylvässalia. Mä kalliona Seisoin, toki sydämmeni karsinois Kuohui, kiertyi kauhistuksen jyrkkä koski. Mutta ovi etähällä aukeni, Sisään tuomar astui kanssa pyhäin miesten, Kanssa naisten pyhien ja enkelten; Esiin virtasit he kunniansa loistees Säteillen, ja korkee pylvässali soi.
Ovi aukeni, Aato tuli sisään, Emma ei häntä havannut. Niin se on sanoi hän tehty on tehty, tietä jonka jälkeen ihminen käy, tie, joka ihmisen takana katoo, ... tietä ... tätä tietä täytyy jokaisen käydä perille saakka; miksi minä siis suren ... ei ... eteenpäin eteenpäin.
Muulloin niin ahkerat kädet näyttivät nyt hervottomilta, mutta kun joku sattui ohitse kulkemaan, aukeni ovi ja riennettiin tulijaa vastaan. Siten liike vilkastui vähitellen. Tulevat ja menevät riensivät toisiansa vastaan tiedustellen. Akkunoista tirkisteli yhä useampi pää, ja harva se talo josta ei joku ollut ulkona.
"Elääkö Risto vielä?" huusi Anna riemuiten. "Elää", vastasi välskäri. "Oi, Ristoni", kuiskasi Anna. Samalla aukeni Riston silmät. Hän kuiskasi heikosti: "Anna". Anna riemuissansa oli juuri tarttumassa sylin sairaasen, kun välskäri tempasi hänen niskasta ja kiljasi: "Tyttö, et saa koskea sairaaseen!"
Päivän Sana
Muut Etsivät