United States or Albania ? Vote for the TOP Country of the Week !
No, piirittäkää ruumis siis, niin näytän Ma teille ken sen säännöksen on tehnyt. Astunko alas? Saanko luvan siihen? USEAT. Käy alas! 2 KANSALAINEN. Alas astu! 3 KANSALAINEN. Luvan saat. 4 KANSALAINEN. Kehäksi! piiriin! 1 KANSALAINEN. Paarin luota syrjään! Pois ruumiin luota! 2 KANSALAINEN. Tilaa Antoniolle! Jalolle Antoniolle tilaa! ANTONIUS. Pois kauemmas! Noin älkää tungeskelko!
Teidän korkea-arvoisuutenne en minä muuten ole paha, en suinkaan en tahtoisi kärpästäkään vahingoittaa mutta he ovat tehneet minut tämmöiseksi! sanoi Wappu ja katseli kirkkoherraa suurilla rehellisillä silmillään, jotta hänen täytyi uskoa häntä, vaikk'ei olisi tahtonutkaan. Astu sisään, sanoi hän, ja kerro minulle kaikki, mutta jätä tuo otus tänne, hän tarkoitti, kotkaa.
HOMSANTUU. Kysy sitä noilta kylän herjoilta. Ja kysy sitä ennen kaikkea omalta kurjalta sulhaseltasi, joka piilee tuolla toisten takana, eikä uskalla tulla näkyviini. JOHANNA. Ristoa et saa soimata. Hän ei ole sinulle tehnyt mitään pahaa. HOMSANTUU. Mahdan sen tietää. JOHANNA. Astu esiin, Risto.
Suomalaisessa epoksessa on kaikki paljoa lyhyemmin, laihemmin esiintuotu, ei tapaus haaroineen astu niin kaikenpuolisesti eikä siis niin ilmielävänä esiin kuin noissa kaiken kertomarunouden esikuvissa.
Te olette oikeastaan jalon Filippan murhaaja, ja kaikki se paha, mikä täällä tapahtuu, vuotaa teistä. Ja sinua, ilkiö, pelastaessani olin kyllä onneton. Sinua tahdoin viedä Signeni luoksi! Sinun henkesi murhaisi viattomuuden liljat hänen poskiltansa. Astu alas vaunusta, sinä häpeäpilkku vaimojen seassa, etten minä laillisessa vihassani muserra kyykäärmeen päätäsi." "Haa!
Kuutamoinen lehto. Sinipiikojen karkelo. SINIPIIKA: Tullut on kevät iloinen, linnut laulavat lehossa, kummut aukee kukkarinnat, antavat hyvät hajunsa. Tule Väinö, tuttavamme, astu Metsolan ahoille, käköjä kukuttamahan, laaksojamme laulamahan. V
Mutta olenpa tässä käskemätönnä vieraana minä, ja antavatpa minulle tästä hyvän vauhdin, jos mun huomaavat. Mutta piiloon tahdon pistää itseni ja luuhistellen katsella metsästä kuinka leikki käy. Ken makaa siinä? Elma! Ja vaalea kuin ruumis. Kuollut on tyttö! Oi, murheen ajat! Nyt astu hautaan myös, Martti.
Hän silloin meihin kääntyi, katsoi meitä, kohotti kasvot sääristään ja virkkoi: »Sa mene, astu ylöspäin, kun jaksat!» Ma silloin tunsin hänet. Eikä tuska, mi vielä hieman salpas henkeäni, mua pidättänyt menemästä luokseen. Kun liki päässyt olin, tuskin päätään hän nosti, lausui: »Nähnyt ootko, kuinka vasenta puolta Päivän vaunut vierii?»
TUIRO. Sukevastipa sanelet, Kitka, niinkuin sutkit miestä, Vihollista. POURU tulee tuoden esille AIRUTTA. POURU. Astu, astu! Ystävänä jos lähestyt, Rohkea voit olla, mutta Jos paha sisässä sulla On, niin kuolekin pelosta. KULLERVO. Ken se? POURU. On Kalervon airut. KULLERVO. Olet kalpea; surua Povessasi kannat, lausu! AIRUT. Lopeta sotasi turha.
"Hiljaa!" huudahti tyttö äkisti ja tarttui ohjaksiin, jotta hevonen pysähtyi. "Kuuletkos?" "Se on nuoren hevosen astunta," vastasi poika. "Nyt he ajavat meitä takaa! Täytyy ajaa kovemmin että pääsemme ennalle." "Odota vähän," sanoi tyttö ja veti ohjaksista kääntäessään kalpeat, vakavat kasvonsa nuorukaiseen. "Astu sinä pois tässä.