Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Niin oli kaikki siistiä, vaikka Pirjon Katri emäntänä askaroitsi. Mutta niinhän Aspela jo aikoja ennen kehui, että oiva vaimo minulle hänen tyttärensä, vaikka olisi itse ollut akka mustalainen. Kyllä se siltä näkyikin.
Mitä niistä moneen kertaan punnitsee, väitteli isäntä eikä tahtonut ensinkään antaa puntaria Aspelalle. Aspela otti puntarin melkein väkisin isännän kädestä ja punnitsi. Mutta nyt ei ollutkaan pussissa painoa kuin neljä ja puoli naulaa. Kuinkas tämä on? sanoi Aspela ja näytti kaikille huoneessa oleville. Nyt täytyi kaikkien tunnustaa, että siinä oli yhtä naulaa vailla isännän määrästä.
Tuskin Perttu olisikaan niin vanha, jos olisi aina Tyrnävällä asunut, vaan täällä meren hengessä luulen minä pikemmin vanhenevan, puheli Aspela. Sakari kuuluu olevan yhtäläinen koiranleuka, kuin ennenkin. Tuohon yskäsi Aspela ensin ja sanoi sitten: Eiköhän Perttu olisi niin hyvä ja lähtisi meitä kyytiin Karinkannalle tai annatteko hevosen, vaikka koko matkaksi? Minä kävisin Tyrnävällä.
Se on siinä, kuinka hauska olo siellä on, arveli Aspela, otti minua kädestä kiinni ja niin menimme ulos ja sitten alas rantaan. Nyt astuimme venheeseen. Aspela asetti eväspussinsa venheen kokkaan ja rupesi pitkällä sauvalla sauvomaan, vaikka meillä oli airot venheen pohjassa. Liukkaasti kiiti venhe eteenpäin Temmeksen tyvenellä veden pinnalla.
Nyt oli kahvipöytä valmis ja kahvinjuonti alkoi. Mutta kahvin juotua läksivät Aspela ja Vierimän ukko venhettä vuokraamaan tuota Aspelaisen haluamaa huvimatkaa varten.
Siit' sait, sanoi Aspela, kun olin loppuun lukenut. Sitten hän vielä ojensi käteeni lehden, aina uudemman, jossa seisoi: Kaikella kunnioituksella koetamme tästälähin seurata neuvoanne ja parantaa niitä paheita, jotka ylimalkaan meidän piireissämme vallitsevat, ja kiitämme nöyrästi neuvostanne, isällinen pastorimme ja korkiasti kunnioitettava opettajamme. Limingan isäntiä.
Tiedän kiitos tulemastanne, vastasi Vierimän ukko, lyöden kätensä Aspelan käteen, että paukahti kuin haavan lehti. Surua sitä nykyjään on siellä ja täällä, lisäsi hän. Surua, niin, ja paljon. Ei sitä korttelittain mitatakaan. Kun kaikki, mikä mailmassa on rakkainta, ja koko tulevaisuuden toivo yhdellä haavaa pois siepataan. Minä tarkoitan vaimoani ja kaksoispoikiani, lausui Aspela.
Toivoni olisi, että pian, jos vaan aika suinkin myöden antaa, tulisitte minua katsomaan, sillä täällä pian kaikki jääpi vennon vieraan käsiin. Minä saan kiittää paljo kirjeenne edestä, jonka minulle kirjoititte, ja olen siitä iloinen, että Heikki pääsi sievästi kotiin ja että kaikki oli niinkuin pitikin. Enosi Sakari Aspela.
Mutta niin se vaan oli, että hän itse tuli Rantalan Matti vainajan tykö tilaamaan itsellensä tohveleita, kun käveli siitä sivu ja näki akkunasta Matin suutaroivan. Minäkin satuin istumaan Matin tuvassa, kun Klingspor sisään astui. Ettekö silloin pahasti pelästynyt, kun marski sisään astui? kysäsi Aspela. No, en erittäin pelästynyt; mutta Matti enemmän pelästyi.
Mutta aamulla lähtivät Vierimän ukko ja Aspela Korvenpäähän talonkauppoja tekemään ja minä sain toimekseni viedä venheen Pirttilään. Venheen viennistä tultuani sain äidiltäni kuulla, että meitä oli jo vähän ikävöitykin poissa-olomme ajalla, ja jos ei Aspela olis ollut niin tunnettu meritaidostansa, niin olisi varmaan jo hakemiseenkin ryhdytty.
Päivän Sana
Muut Etsivät