Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Vanha ukko ei olisi tahtonut ottaa mitään maksua siitä kun olimme hänen hevosellaan ja kärryillään ympäripitäjiä ajaneet, mutta Aspela ei tahtonut kenenkään tavaroita ilmaiseksi kuluttaa ja pitkän tarjoilemisen perästä sai hän ukon vastaan ottamaan kaksi ruplaa.
Ei se niin väkevältä tunnu, vaan voipi se olla yhtä viekasta päähän menemään, kuin tuoresuolainen kala janottamaan. Kiitoksia! Kas, kana maistoi pikarista, katso itse! sanoi Aspela näyttäen pikaria Vierimän ukolle. Hm, sanoi ukko, eipä paljo kulunut. No entäs tuo Katri leskimummo, matka-toverini, maistakaa tekin! Katri ryyppäsi myöskin vähän. No, voi kuinka te naiset olette tänään uuden-aikaisia.
Kun vene pysähtyi Vierimän kohdalle, menin tulijoita vastaan. Päivä oli kulunut ja lähteissäni tuvasta oli kello jo puoli kahdeksan. En minä kuitenkaan pelännyt yötäkin vasten lähteä lahdelle, jos toisetkin lähtisivät. Nyt nousivat miehet venheestä ja astelivat minun kanssani Vierimälle. Kun huoneeseen päästiin, rupesi Aspela pyytämään naisiakin merelle.
Ehdon valtahan on mennä edemmäs, tahi pysähtyä likemmäs, mutta eikö voi lähempää saada venhettä kuin Pirttilästä? kysyi Aspela. Eipä ole venheitä näissä mökeissä täällä jokikalastus on huono ja merelle pitkä matka soutaa eikäpä se ole merikalastuskaan enään semmoinen kuin edesmenneinä aikoina, niin olemme jättäneet venheet unhotuksiin.
Kyllähän net sellaiset ovat pään päälle käypiä asioita, enkä minä ymmärrä muuta kuin että jos maailma kauan seisoo, niin koko suuri Pohjanlahti kuivaa, että pääsee kuivin jaloin Suomesta Ruotsiin lahden pohjan yli, ja sen vuoksi luulen oppineiden jo aikoinaan nimittäneenkin Pohjanlahden Pohjan lahdeksi. Kyllä sitä odottaa saa, kuin Pohjan lahtea ilman aluksetta kuljetaan, sanoi Aspela naurahtaen.
Kyllä minä olen Kemistä, vastasi Aspela. Onkohan isäntä kotona? Ei tässä talossa isäntää olekaan, sanoi mummo. No, mihinkäs isäntä on joutunut? Se on ollut kuolleena jo toista kymmentä vuotta ja minä olen isäntävainajan äiti. Vai on Matti kuollut, enkä minä ole kuullutkaan. No, ei se ihme olekaan, kun olen asunut niin kaukana täältä ja niin kauan.
Kun leski olette, niin ette vierasmieheksi kelpaa meitä varoittamaan, sanoi Liisu. Vierasmiehen täytyy pysyä puolueetoinna. Nyt olen puhunut itseni säkkiin, auttakaa, hyvä Perttu, minä joudun huutavaan hukkaan noiden tyttöjen kanssa, valitti Aspela. Tytöt päästivät aika remakkanaurun, ja Aspelan ja ukonkin täytyi nauraa.
Mutta kun joskus rupesikin silmäni uneen vaipumaan, niin taas toinnuin, kun kuulin korvissani Aspelan ja korien tekijän sanailemista niin esimerkiksi kun Aspela kysyi: Hummastin järvestäkö te aina vielä noita juuria kiskotte? Hummastin järvestäkö! Mitä Sakari nyt taas meinaa? Eihän männyn juuria ikinä järvestä kiskota eikä nosteta.
Ei minua nukuta, vastasin minä, jos äiti luvan antaa, kyllä minä lähden. Saako Heikki tulla? kysyi Aspela. Lähteköön vaan teidän seurassanne. Silloin meni Aspela arkullensa, otti sieltä tyhjän pussin ja pani siihen evästä ja viinipullon. Sen tehtyä sanoi hän: Olkaa hyvät ja hoitakaa vähän hevosta.
Vierimän ukko ja Loviisa olivat myöskin töillänsä vieraiden tullessa ja kaiken tämän tapahtuessa. Mutta kun päivällis-aika niin ukon kuin Loviisankin kotiin viekotteli ja ukko edellä pirttiinsä astui, seisahtui hän vähäisen omassa ovessansa, kun näki Aspelan istuvan pöydän päässä. Hyvää päivää, Vierimä, sanoi Aspela, nousten seisoallensa. Terveisiä Kemistä ja vähän sappea niissä!
Päivän Sana
Muut Etsivät