Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Sittemmin Aspela määrättiin Loviisan holhojaksi ja siitäkin syystä tahtoi hän katsella asiaa tarkemmin. Pesäkirjoitus pidettiin Vierimällä. Aspela otti tavarat huostaansa ja Loviisa muutti myöskin Aspelaan, palvelukseen. Vesissä silmin hän jätti rakkaan kotinsa. KOLMASNELJ
Näitä mietiskelin samalla, kuin katselin, kuinka Sakari Aspela aamu-auringon valossa antoi talon isännälle viiniä pullostansa ja Kemissä leivottua ohraista rieskaa ja saman-nimisestä joesta pyydettyä lohta viiniryypyn jälkiruoaksi. Kun olivat ukot ottaneet ryypyt, sanoi talon ukko: Olihan se hauskaa ennen Tyrnävällä, mutta vanhuushan tässä alkaa jo tulla.
Itsekseni ajattelin, että parempi vaan, että pysytkin siellä, missä olet. Enkä voinut olla surkuttelematta tuota Katri emäntä poloista, jonka täytyi olla tuon Tolpan Pirjon tytär. Niin palasimme taas punaiseen sukulaistaloon, jonka nimi oli Aspela. Sen päivän ja vielä toisenkin päivän sain olla Aspelassa. Siellä ei ollut minkäänlaista kumppania, jonka kanssa olisin päässyt Ouluun.
No, Heikki, vieläkös sinä olet veistostöitä harjotellut? kysäsi Aspela minulta. Vielä se on viime talvenakin veistellyt ja hänellä oli toverikin koko talven, ehätti Vierimän ukko sanomaan. Olenhan minä vähin veistellyt, vastasin minäkin puolestani.
Limingankin lahdella on kesäinen ilta erittäin viehättävä, sillä iltaruskon ihanuus pystyy matalankin lahden pintaan ja niittyjen kesäinen vihannuus tarjoaa lahdella luovailevien silmille mitä suloisimman näyn. Auringon laskua katselimme keskellä lahtea, jossa oli avara näkö-ala joka haaralle. Katso nyt, sanoi Aspela, kuinka monta kirkkoa näet.
Joku vanha, tarkka silmä oli vehkeeni huomannut ja se oli tuo kunnian-arvoinen ukko Aspela. Juuri kuin olimme päivällispöydässä turvetöllissämme, astui Aspela ovesta sisään. Hän naurahti meidät nähdessään, astui suoraa pöydän luo ja antoi ensin minulle kättä, sitten Loviisalle. Terve teille, nuori pari! sanoi hän. Minä en osannut virkkaa siihen paljon mitään, vastasin vaan: Kiitoksia paljon!
Kaikista väitöksistä huolimatta alkoi Aspela lukemaan sanomalehtiä. Hän luki itse talvis-illoin tarkasti lehden jok'ainoan palstan, pani mieleensä tähdellisimmät asiat ja jutteli niistä naapureillensa, jotka ihmettelivät hänen suuria tiedonlahjojansa.
Kauniilta se näyttääkin, vakuutti Aspela, istuen keskellä venhettä, ja rupesi laulamaan: Nyt ääni raikas raikuu Suomen rannalla, Ja sävel kaunis kaikuu Kesä-ilmassa. Koettelin vaan, kuinka ääneni Limingan lahdella raikuu, virkkoi hän naurahtaen ja alkoi soutaa Lumijoen kirkkoa kohti. Menettekö Lumijoelle, isäntä? kysyin minä. Sinne ajattelin mennä, mutta paras taitaa olla, että vähän syömme.
Eipä niinkään siinä sakat haita, sanoi Vierimä ja ryyppäsi ryypyn pohjaan. Mutta, Sakari hyvä, en minäkään paljosta löylystä väliä pidä. En minäkään pidä tapanani kiivetä väkevän korkeimpaan huippuun, virkkoi Aspela, ottaen ryypyn itsekin, ja pani pullon kiinni. Sitten alettiin syödä.
Aspela oli erittäin ystävällinen minua kohtaan. Hän sanoi monta kertaa hänellä olevan juteltavaa minulle. Mutta hän piti minua vaan puntarissa eikä pitkään aikaan puhunut minulle mitään salaisesta asiastansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät