Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. marraskuuta 2025
Pitäisi mennä heinään, pitäisi mennä leikkaamaan ja olisi asiata kaupunkiinkin, ja kaikki menot olisivat yhtä tärkeitä. Jos yhteen menee, niin kärsii toinen, ja jos toiseen, niin kärsii kolmas.
»Te olette oikeassa,« sanoi don Estevan, »mutta me emme voi missään tapauksessa poistua täältä tietäessämme, että nuo molemmat yhä edelleenkin ovat elossa.« »Emmepä tietenkään,« vastasi Pedro. »Kyllä ne ovat päiviltä päästettävät, mutta vähimmällä vaaralla ja vaivalla. Teidän luvallanne tahdon tällä kertaa saada yksin hoitaa asiata. Kaikki, minkä pyydän, on, että jokainen kiipeää ylös puuhun.
Mutta verkkotyön loppumisesta ei ollut tietoa, sillä Laara toi rihmoja ja käski kutomaan uusiakin. En minä joutaisi enää näitä uusia kutomaan, selitti Reittu melkein rukoilevasti. Mitä ne on ne kiireet? kysyi Laara pilkallisesti. Eihän ne ole erikoisia, myönnytti Reittu. On vaan joillekin asiata, ja ne saattavat suuttua, jos en käy puheella. Onko ne velka-asioita? kysyi Laara totisena.
Ja Sunkreini selitti asiata, selitti laveasti ja juurta jaksain. Himokkaasti otti Mari jokaisen sanan hänen huuliltansa. Niinkuin parantava palsami oli hänestä tuo levollinen, rakkautta henkivä puhe.
Pitäisihän niitä vielä yksi ja toinen olla jälellä, joka tuntee minua paremmin ja joka ei tulkitse asiata sen aivan pahimmalta kannalta. Vai mitä luulet? Kauppan. rouva. Olenhan minäkin sinun ystäväsi. Neiti Kortman. Kiitos niistä sanoista, senhän minä jo kauan olen tiennyt ja olen siitä iloinen. Mutta mitä sinä ja ehkä joku muu sinun kanssasi voitte ylivoimaa vastaan?
Mutta kotiin päästyään ja mietittyään asiata kaikilta puolin, sekä keskusteltuaan tullivahtimestarin, Ingridin, värkmestarin ja Vilénin kanssa, hän tuli siihen päätökseen, että paras oli maksaa vaaditut 300, ja päästä hyvällä eroon koko asiasta. Hän vei konttoristille tullivahtimestarin ja värkmestarin takauksen, että summa tulee maksetuksi vuoden kuluessa, ja konttoristi lupasi odottaa.
Tuomas alkoi aavistaa jotain ja levottomasti liikahdellen arveli: Vai niin, vai niin... Kuka se olisi? Sehän minut sai tätä asiata näin alussa ilmoittamaan, että osaisit ruveta kohtelemaan niinkuin äitipuolta tulee, eikä niinkuin vertaista. Hm, hm, vai niin ... no, kukahan tuo on? Se on tämä Laara, ja tästä lähtien pitää sinun kunnioittaa sitä niinkuin vanhempata.
FIINA. Siellä on eräs herra, jolla on asiata assessorille. VILANDER. Taas! Elä laske häntä sisään. Sano että makaan. FIINA. Se on hieno herra ja niin kohtelias. VILANDER. Kohtelias? Kukahan se on? No, antaa hänen tulla. Onko se assessori Vilander, jonka kanssa minulla on ilo puhua? VILANDER. Kyllä se minä olen. ASIANAJAJA. No, sepä hauskaa, oikein hauskaa!
Mutta kotimatkalla hän ajatteli tarkemmin asiata ja tuli lopulta vakuutetuksi siitä, että rouva oli oikeassa. Kun hän astui tupaan, seisoi Liisa uunin ääressä laittamassa ruokaa, Miina kirnusi voita ja pikku Tiina nukkui sängyssä. Isä ja pojat olivat metsässä. Molemmat tytöt katselivat uteliaina äitiä, kun hän pani huivinsa arkkuun ja otti esiin rukkinsa.
TAAKANKANTAJA Joka on muuten entisellään, paitsi taakassa entisen lisäksi molemmissa päissä riippuvat kahleenkappaleet ja laella pieni vetohihnoilla varustettu vene, läähättää hiljaa taakkansa alla, vilkasee hätäisesti ympäri huonetta, salaperäisen kiihkeästi: Siis tämä se on se paikka... Kas äänet, äänet!... Kääntyy Urmaaseen: Ja sinä olet Urmas? URMAS Minä... Onko asiata?
Päivän Sana
Muut Etsivät