Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. toukokuuta 2025
"Uhkauksesta ei kukaan kuole", sanoi vanha Pekkalainen, "ja mihin nyt asetumme, sieltä eivät talolliset meitä ihan vähällä löydä." Heidän kulkiessaan Kateenharjun uuden asukkaan ohi tämä tuumi, ettei Ruotsin-puoleisten talollisten taholta ollut mitään pelättävänä, mutta norjalaisiin ei ollut luottamista. Varmimmassa ja parhaimmassa asemassa oli Juhana Vetalainen, joka asui ihan rajalla.
Me salaa laitoimme, ett' tänne Hamlet Nyt tulee ja, kuin sattumalta, täällä Ophelian kohtaa, Minä ja Polonius, Vakoojat lailliset, niin asetumme, Ett', itse näkymättä, kaikki näemme Ja päättää voimme heidän yhdynnästään Ja siitä, miten Hamlet käyttäytyy, Tuo lemmentuskako se häntä vaivaa Vai mikä. KUNINGATAR. Olen kuuliainen.
Me asetumme itse ulkopuolelle tapausta, annamme pahantekijän lyödä, ei meitä, vaan jotakin meille rakasta henkilöä, ja kysymme sitten, onko meidän nytkin seisominen kädet ristissä tai sanominen: lyö vielä toisellekin poskelle!
Päätetyn matkamme jälkeen asetumme me Englantiin. Minä en koskaan palaa enään Ausbach'iin, jossa minä ystävättäreni Klairon'in kanssa olen elänyt seitsemän-toista onnellista ja hauskaa vuotta. Minä olen uupunut olemaan hallitsijana ja tyydyn sen tähden täst'edes olemaan yksinäinen, vapaa mies.
»Aivan toista saatan minä vaatia Kertulta, niinkuin itseltänikin», ajatteli kapteeni edelleen. »Käsitykset vihkimisen välttämättömyydestä saattavat olla Kertulla perintöä esivanhemmilta vuosisatojen takaa, mutta ne hienot vaatteet, joita hän on oppinut pitämään, ne ovat hänen omia ompelemiaan. Mutta kas me asetumme asumaan kuin tavallinen työmies-pariskunta.
Surmamiehet kiihkeinä hiipivät tyttäriemme ympärillä kaataen niitä uhrikseen. Heitä ei häiritse mikään, ei estä Jumalan kielto, ei peloita Jumalan uhkaus.» »Mutta Jumala voi varjella vihollisten käsistä», ehätti Viion leski vakuuttamaan. »Niin, me ihmiset uskollamme asetumme vaatimaan Jumalalta mahdollisia jos mahdottomiakin oman mielemme mukaan.
PIRKKO. Kyllä. MIKKO. Ja me otamme hänet juhlallisesti vastaan, eikö niin? Asetumme molemmin puolin tupaa, naiset tuolle puolen, miehet tälle. Näinikään. Sitten kun hän astuu sisään, niin huudamme »eläköön» yhteen ääneen. KORTESUO. Mikko, mitä sinä taaskin vehkeilet siellä? Anna olla RIIKKA. Elä, herran tähden, semmoisia asettele. Hän säikähtää, ties kuinka pahasti. KAUPPIAS. Eikös mitä!
En siedä hänen huvejaan enkä soittoaan ikävöin ainoastaan sinua. Sano sananen, ja me heitämme Rooman ja asetumme asumaan jonnekin kauas." Päätään liikauttamatta Vinitiuksen rinnalta nosti Lygia silmänsä sypressien latvoihin, jotka olivat kuin hopeoidut, ja virkkoi: "Hyvä on, Marcus. Sinä kirjoitit minulle kerran Siciliasta, jonne Auluskin perheineen aikoo asettua viettämään vanhuutensa päiviä..."
Siellä ylhäällä asetumme tuon korkean aidan suojaan ja saatamme sieltä ampua kaikki, jotka kääntyvät meille vievälle tielle, niiden voimatta meille tehdä mitään. Mutta kaikki, jotka menevät ohitse toiselle puolelle päin, olkoot rauhassa. Ja," lisäsi hän naurahtaen, "minä luulen että he kadottavat halun toisten tulla tännepäin."
Kohta kun olemme aamiaisen syöneet, alkaa intensiivinen naputusharjotus. Pian opin minä kaavan ulkoa, mutta pahin vaikeus on vielä jälellä: sen käytäntöön sovelluttaminen. Asetumme vastapäätä istumaan ja minä alan pöytälevyyn naputella sanoja. Kun toverini ymmärtää naputustani ja lausuu juuri sen sanan, jota minä tarkotan, on tyytyväisyyteni suuri.
Päivän Sana
Muut Etsivät