Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Kohta ilmestyi Arvin naama ikkunaan. Arnold puhui hänelle venttiilin reiästä: Tule huoneeseeni, ettei kukaan sinua huomaa. Pian oli Arvi sisällä, ovensuussa seisomassa. Arnold meni hänen luokseen. Kenen palvelia sinä olet? Hyh. Herra nimismiehenhän minä, vastasi Arvi ihmetellen. Ketä sinun tulee totella. Tottahan tok' isäntääni. No niin.
Toisella puolella näkyi saaria tuhansittain, muutamat paljaina ja kallioisina, toiset taas alkavan kesän vaaleassa puvussa. Nuoret seisoivat hetkisen ääneti. Vaan sitte istautuivat he sinne tänne kallioille. Aini oli joutunut Arvin ja Elsan seuraan. Täällä olen kasvanut, täällä ovat nuoruuteni kaikki loistavat ajatukset ja ihanat unelmat heränneet, alkoi Arvi puhua.
»Enpät puttoo», soperteli Lyyli. »Miksei Lyyli saisi katsella, kun te ongitte?» kysyi äiti. »Mutta kenenkäs syy, jos menee järveen?» intti Arvi. »Varoittaahan Lyyli, ettei mene?» »Valoittaa Lyyli.» Miina riisui lasten päältä ja Alma korjaili pukuaan. Pani sievän valkoisen esiliinan vyölleen ja kaulaan jonkunmoisen pitsilaitoksen.
Mutta eipä hänen tarvinnutkaan; Arvi ei hakkaillut kertaakaan eikä pysähtynyt, ennenkuin oli lopussa. Alma kiitteli häntä, antoi hänelle makeisia ja laski hänet luotaan. Eräänä päivänä huomasi John Alman pöydällä Strindbergin »Giftas». »Onko Nymark käynyt täällä?» hän kysyi. »Kävi edeltäpuolen, kun sinä olit lyseolla», vastasi Alma.
En ole koskaan tuntenut niin mahtavaa työhalua kuin nyt, tahtoisin olla valmis niinkuin sinä, Arvi, nyt jo heti alottamaan elämäntyöni. Ja mitä aijot sitte elämässäsi toimittaa? kysyi Arvi. Aini ei heti vastannut. Hänen mieleensä johtui venematka kesällä, jolloin hän Arville oli tehnyt saman kysymyksen. Nyt se oli hänelle selvinnyt.
Hän oli kuullut eräältä toverilta, joka jo kävi jatko-opistoa, kuinka opetus siellä oli niin kehittävää ja jalostuttavaa. Ja sitä juuri hänkin kaipasi, hän tahtoi kehittyä jaloksi ja hyväksi. Sitte hän voisi tehdä jotakin isänmaan siunaukseksi, Arvi saisi vielä nähdä, että hänkin oli voinut toteuttaa niitä aatteita, jotka kerran olivat heitä yhteisesti innostuttaneet.
Kaikki suostuivat tähän iloisella mielellä. Laurikin oli tällä kertaa harvinaisen taipuvainen, ja kohta päivällisen jälkeen menivät pojat laittamaan veneet kuntoon. Lauri, Elsa ja Ester astuivat Ainin pieneen valkoiseen veneesen, Lauri soutamaan; toisessa taas, johon Arvi ja Aini istuivat, souteli voudin Antti. Ilma oli mitä kauniimmillaan ja kaikki mitä iloisimmalla kesätuulella.
Tarvittiin uutta sysäystä, ellei mieli suomenkielisen kirjallisuuden painua Kaarlo Kramsun keski-öiseen epätoivoon taikka jäädä ijäkseen Arvi Jänneksen leijona-mieliseen suursuomalaisuuteen: suomalaisuuden liikettä täytyi välttämättömyyden pakosta seurata nuorsuomalaisuuden. Minna Canth on nuorsuomalaisuuden ensimmäisiä suuria alkutekijöitä. Mutta hän ei olisi se ilman norjalaista kirjallisuutta.
Mehän olemme vielä niin nuoria, jatkoi Elsa, Arvi ja minä. Vaan Arvi tekee työtä, ja kyllä hän pian sitte valmistuu, hän jolla on niin perinpohjaiset tiedot. Ja minä kyllä häntä odotan vaikka kuinkakin kauan ja valmistaudun tulemaan hänelle avuksi kaikissa hänen töissään. Aijon lukea ja tutkia ja oppia niin paljon, ja tiedätkö, Aini, mitä olen ajatellut?
Katsokaa nyt, eivätkö ole aivan yhtä sinisiä kuin silloinkin? Anna ne minulle, Elsa, uskollisuuden merkiksi, pyysi Arvi hiljaa. Elsa jakoi kukkia Arville ja Ainille ja järjesteli loput kimppuun verannan pöydälle. Nämä minä jätän tänne Tuomarilaan todistukseksi siitä, että minäkin olen uskollinen ja pian tulen tänne takaisin, sanoi Elsa iloisesti.
Päivän Sana
Muut Etsivät