Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Kun sitte Arvi ja Elsa tulivat sinne mukaan ja vuorostaan alkoivat tuumia omasta tulevaisuudestaan, joka heillekin kangasti iloisena ja kauniina, lisääntyi Ainissa tuo itseänsä epäilevä mieliala. Miksikä sinä sitte, Elsa, kerran aijot tässä. kysyi Ester eräänä päivänä Elsalta. Miksikä aijon? En ole sitä oikein vielä päättänyt.
He istuivat kumpikin perässä, Arvi hoiti konetta. Oh, jospa elämämme tulisi onnelliseksi! puhui Arnold. Epäiletkö sitä, Verner? sanoi Ester havahtuen ajatuksistaan. Välistä, kun tuntuu raskaalta ja yksinäiseltä, vastasi Arnold.
Vaan kun he sitte olivat soutaneet vähän aikaa ja aava ulappa avautui heidän silmiensä eteen eikä Arvi voinut pidättää ihailuaan tämän Suomenmaan ihanuudesta, silloin huomasi Aini erehtyneensä Arvin suhteen, iloissaan tästä avasi hänkin mielensä, ja näin he nyt alkoivat kertoa toisilleen ajatuksistaan ja tuumistaan.
Täydellinen tyhjyys ammottaa hänen ympärillään, eikä hän ole kyllin esteettinen sielu täyttääkseen sitä edes millään traagillisen kauneuden uskonnolla. Hän sortuu. Painuu takaisin yöhön kuin nyrkki, kuin hirsipuu, joka on hetkeksi kohonnut siitä. ARVI J
Kuului pientä puhkumista selältä päin ja kipeniä näkyi muutaman virstan päässä rannasta. Siellä tuli Asra. Hän odotti, hääräsi ja puuhasi ja avusti Arvia, kun Asra vihdoinkin oli saapunut. Arvi antoi Esterin kirjeen. Arnold pisti sen taskuunsa, hän luki sen sitten huoneessaan. Eikö Arvi lähde jo kartanoon? kysyi Arnold hyväntahtoisesti rengiltään.
Illalla, kun Alma laittoi itseään juhlaan, tuli Arvi kartan ja maantieteen kanssa hänen luokseen.. »En minä löydä, mamma, mitään tästä kartasta. Ja meillä on niin vaikeata. Kaikki keski-Euroopan vuoret.» »Oih, mene pyytämään, että pappa neuvoo.» »Pappa ei ole kotona.» »Koeta sitten hakea itse. Mamma ei jouda.» »Kun minä en löydä.» Arvi sen tiuskasi ja rupesi sitten itkemään.
Viihdyn täällä niin erinomaisen hyvin keskellä koivumetsiä ja sinijärviä ja olen päättänyt kerran rakentaa itselleni majan jonkun pienen järven rannalle, johon sitte kokoon ympärilleni joukon pieniä köyhiä lapsia. Tämä on minun tulevaisuuden tuumani. Aijon minäkin jäädä tänne omaan maahani ja oman majan aijon minäkin itselleni rakentaa, puhui Arvi.
Vuorotellen sitä sitte istuttiin näille, ajettiin vähän matkaa, kaaduttiin, ajettiin uudestaan ja kaaduttiin taas. Väinö ja Leeni olivat opettajina, auttoivat istumaan, taluttivat polkupyöriä ja antoivat hyviä neuvoja. Puolen tunnin perästä osasivatkin jo Arvi ja Elsa jotakuinkin varmasti ajaa, Lauri oli jo kaupungissa, oppinut toveriensa polkupyörillä.
Minä taas olen sisämaan lapsi ja oikein rakastan näitä seutuja, vastasi Elsa. Sitte auttoi hän Esteriltä hienon päällystakin, pyysi vieraat sisään ja seurasi heitä ruokasaliin, jossa kahvia juotiin. Elsa nyt katseli heitä tarkemmin. Kuinka kaunis ja hieno oli tuo Ester! Vaalea kihara tukka, suuret siniset silmät ja niin solakka ruumiiltaan! Arvi taas oli vähän lyhyempi vaan hänkin hienon näköinen.
»Pitäisitkö huolta siitä, että Arvi lukee läksynsä huomiseksi. Hän el ole osannut mitään tänäpäivänä.» »Kyllä.» Alma ihmetteli, ettei hän nyt ollenkaan peljännyt ikävää, vaikka koko päiväksi jäi yksikseen. Ja se tuli vaan siitä, että hänellä eilen illalla oli hauska ja että muisto siitä vielä jäljestäkin päin häntä ilahdutti.
Päivän Sana
Muut Etsivät