United States or Turkmenistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tahdon julistaa maailmalle, että tämä kylmä Suomenmaa on niin ihmeen ihana, että tämä köyhä kansa on sitä rikkaampi henkisessä suhteessa, että tämä halpana pidetty Suomi on muiden maiden vertainen. Kun vaan kerran pääsen ylioppilaaksi, niin aijon kaikki voimani, kaikki työni uhrata rakkaalle isänmaalleni. Aini kuunteli Arvia hehkuvin poskin.
»Jos rouva tulisi katsomaan. Se on ihan kirjavana.» Alma tuijotti kuulematta, tajuamatta. Tuijotti vaan, kun näki huulien käyvän. »Herra Jumala, onko rouva kipeä?» Miina tuli likemmäksi. »Lähdenkö minä hakemaan rehtoria koululta?» »Ei, ei!» »Mutta te olette kipeä?» »En ole.» »Jaksattekos nousta katsomaan Arvia? Kyllä siinä taitaa olla rokko.» Alma vuovasi ylös.
Miina tarjosi hänelle teetä, mutta hän pudisti epäävästi päätään. Kun John tuli sisään, painoi hän kasvonsa Arvin vuoteesen. John seisoi hetken siinä lähellä, katseli Arvia ja koetteli hänen otsaansa. »Ehkä hän sentään paranee, toivotaan knmminkin.» Hän katsoi Almaan. »Taisit peljästyä kovin?» Ei vastausta. Alma oli samassa asennossa, liikkumattomana, että tuskin hengitti.
Hän varoitti Arvia ja Ellaa, etteivät roskaisi mitään kohtaa, ja että pyyhkisivät jalkansa tarkkaan, ennenkuin tulivat sisään. Mutta hän olisi tahtonut, että joku muukin olisi nähnyt ja ihaillut huoneiden hauskuutta hänen kanssaan. Senvuoksi hän odotti ja toivoi vieraita; vaan niitä ei tullut. Eikä malttanut John nyt enemmän kuin muulloinkaan oleskella perheen puolella.
Ja kaikki olivat hämmästyneinä kuunnelleet tuon tavallisesti niin hiljaisen pojan innokasta puhetta, joka oli saanut hänen poskensa hehkumaan ja silmänsä säihkymään. Sen jälkeen pitivät toverit Arvia etevänä ja lahjakkaana ja kääntyivät aina häneen, silloin kuin puheen-tai esitelmänpitäjää tarvittiin. Arvilla ei toverien joukossa ollut monta ystävää.
Mutta ajatukset eivät häneenkään kiintyneet, ne olivat kaikki yhtenä ainoana jähmettyneenä pönkkänä hänen päässään. John ja lääkäri kävivät Arvia katsomassa, koettelivat hänen valtasuontaan ja kyselivät hänestä yhtä ja toista. Alma vastasi heille selvään, hän tiesi kaikki eikä hämmentynyt milloinkaan.
Isä oli läpi elämänsä säilyttänyt nuoruutensa taiteilijainnon ja runollisen luonnon, ja tämä oli painanut leimansa myöskin koko hänen kotiinsa. Sama henki elähytti hänen lapsiaan ja erittäinkin Arvia.
Siinä he istuivat, nuo kaksi, niin onnellisina, niin rikkaina, ja hänen täytyi tässä kärsiä ja taistella päästäksensä voittoon ja onneen, tehdä työtä ihan yksin, ilman rakasta ystävätä. Oi, miksikä hän ei ollut saanut osakseen kaikkea tuota onnea, Arvin rakkautta, hän olisi voinut Arvia rakastaa niin syvästi, ettei Elsa konsanaan Vaan yhtäkkiä hän pysähtyi. Kyyneleet nousivat hänen silmiinsä.
Hän olisi tahtonut seurata häntä ja hänen työtään, hän olisi tahtonut olla missä Arvikin oli. olisi tahtonut tietää mitä hän siellä teki, mitä hän ajatteli ja tunsi Vaan hänen täytyi nyt odottaa kokonainen vuosi ja ainoastaan ajatuksissaan seurata Arvia siellä Helsingissä. Vaan kyllä hän sen mielellään tekikin, hän tahtoi jäädä tänne ilolla ja uskollisuudella täyttämään velvollisuutensa.
Vaan ei hän koskaan ollut ajatellut Arvia muuta kuin ystävänään, rakkaana ystävänään. Ja Arvin ystävänä hän itsekin oli tahtonut olla. Eikö hän sitte ollut nyt enään? Vai oliko hänen ystävyytensä sammunut samassa hetkessä, kun hän oli huomannut, että Elsa oli Arville rakkaampi kuin hän?