Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Hän joi yksin, nauroi ja irvisteli, joi, kunnes nukkui istualleen. Hän heräsi vasta iltapäivällä. Arvi oli tullut hänen huoneeseensa postilaukku kainalossa ja katsoi nyt ihmeissään isäntäänsä, joka hieroi unta silmistään. Vähitellen muisti Arnold kaikki. Huone oli kamalan näköinen. Arvi, hyvä poika, auta minua. Vie ulos nuo roskat, hän sanoi peiliä osottaen.
Jos hän on rakastunut toiseen? On. Niin no, kyllähän sinä sen sitten saat lukea kirjasta. Mutta ole nyt kiltti, Aina. Se jääpi aivan meidän kesken. Aina kulta! Aina. Niin, kylläpä todellakin tekisi mieli siitä kertoa, koska Arvi nyt jälestäpäin on tullut niin ylpeäksi että tuskin myöntää olleensakaan minuun rakastunut. Semmoiset ne miehet ovat! Lyyli. No, kerro sitten! Kerro kaiken mokomin! Aina.
»Mihinkä rouva menee?» kysyi Maijaliisa, joka sattui olemaan lähempänä, ja sieppasi hänestä kiinni. »Arvi, Arvi», mutisi hän ja katsoi yhä samaan paikkaan silmiään rävähtämättä. Molemmat palvelijat painoivat häntä takaisin vuoteelle. »Ei siellä ole mitään, hourukuvia vaan. Nukkukaa pois.» Heidän täytyi pidellä häntä, muuten olisi hän vieläkin ryntäissyt ylös.
Kuitenkin osoittaa Oksasen myöhäisempi tuotanto niin selvää siirtymistä tästä kannasta, että Arvi Jänneksen suursuomalaisuus esiintyy jälleen aivan uutuuden voimalla suomenkielisessä runoudessa.
Vaan enköhän sitte rupea joksikin opettajattareksi, kun ensin olen käynyt tyttökoulun läpi ja sitte oleskellut vähän aikaa Helsingissä laajentamassa tietojani ja ehkä vähän huvittelemassakin, vastasi Elsa leikillisesti. Sinä sopisit parhaiten rouvaksi, Elsa, jonkun etevän miehen rouvaksi, jonka kodin sinä hoitaisit ja kaunistaisit, sanoi Arvi, ihastuksella katsoen Elsaan. Minäkö rouvaksi?
Arnold meni huvipurteensa, tarkasteli ja ihasteli siistejä, kiiltäviä paikkoja. Hän katsahti kauvas ulapalle. Kirkontorni näkyi tännekin. Se näkyi kaupungista. Kauvan katseli Arnold. Hänen pitkä solakka vartalonsa keinui hiukan veneen liikkeiden mukaan. Ja vasta, kun suurempi aalto voimakkaammin venettä heitti, hän horjahtaen ajatuksistaan heräsi. Kohota pian höyryä, Arvi, hän puhui rengille.
Vaan jouluksi sinä kuitenkin tulet kotia ja kesäksi, Aini. Ja silloin me taas yhdessä vietämme hauskoja päiviä niinkuin viime kesänä Tuomarilassa. Ja Arvi saa myöskin tulla sinne meitä katsomaan. Vaan emme kenellekään puhu tästä vielä paitsi sinulle, Aini, joka aina olet pitänyt niin paljon Arvista ja minusta. Ja hän syleili Ainia sydämellisesti.
Aini, olen niin onnellinen, niin sanomattoman onnellinen, Arvi rakastaa minua, hän on sen minulle tänä iltana sanonut, ja minä, minäkin rakastan häntä, sen minä tunnen, kaikesta sydämestäni Aini ei vastannut mitään. Hän silitteli vain serkkunsa pehmeitä hiuksia ja polttavia poskia. Tämän oli hän tiennyt jo aikoja sitte, ja tänään oli hän sen omin silmin nähnyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät