Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. lokakuuta 2025
LOUIS. Naiset ja narrit, tyhjä tora pois! Juhana kuningas, tää lain on summa: Englanti, Irlant', Anjou, Touraine, Maine Pois anna, nimess' Arthurin sen vaadin. Aseesi heitätkö ja pyynnön täytät? KUNINGAS JUHANA. En, ennen henki! Sua uhmaan, Ranska. Bretagnen Arthur, tule turviini, Enemmän minä sulle lemmest' annan Kuin mitä koskaan voittaa pelko Ranska. Antaudu, poika! ELEONORA. Tule mummon tykö.
Sitä muistellessaan ei Elli sitten enää saanut itkuaan hillityksi, vaan hänen täytyi mennä Sigridin huoneeseen sitä siellä asettamaan. Hän heittihe sängylle poikkipäin, ja siinä tulla pullahti ulos kaikki, mikä oli sydämen alle kokoontunut: rumat vaatteet, se, ettei osannut tanssia, Sigrid, joka oli niin kummallinen, ja Arthur, vaikkei oikein tiennyt, miksi hän ... se kaikki ilketti...
Ne kirkaisivat kimakasti ja peittivät silmänsä. Pojat ohjasivat keikkoja, olivat polvillaan takana, huulet yhteen nipistettyinä ja toinen jalka vihaisesti lunta ilmaan pyryttämässä. Ne olivat panneet toimeen mäkiretken, kutsuneet tyttöjä ja tulleet kelkkoineen heitä noutamaan k:lo 3 iltapäivällä. Arthur oli pannut mäkiretken toimeen ja kutsunut Ellin.
Eihän hän ennen ollut tanssiaisissa ollut eikähän hänen pukunsakaan tainnut aivan tanssiaispuku olla. Mutta Sigrid ja Arthur olivat niin tuttuja, ja olihan hän heidän kanssaan tanssinut ja mäkeä laskenut, niin ettei siitä siis niin suurta väliä, jos ei aivan hyvin osaakaan tanssia ja jos on tavallisessa hameessa.
Linnan edusta. ARTHUR. On muuri korkea; mut alas hyppään. Maa kulta, sääli!
ELEONORA. Hyvästi, jalo lanko! KUNINGAS JUHANA. Hyvästi! ELEONORA. Käy tänne, pikku Arthur; mummo haastaa. KUNINGAS JUHANA. Tule, Hubert. Kelpo Hubert, meidän tulee Sua kiittää paljosta. Tää lihalinna Se kätkee sielun, jok' on velkaa sulle Ja koron kanssa aikoo lempes maksaa. Ehtoisa valas, ystävä, se elää Povessa tässä, armoin hellittynä. Kätesi!
Tuli surusta on kuollut, Kun sitä, joka hyödyksi on luotu, Tuhoksi käytetään. No, katso itse! Ei pahaa tuossa poltinhiiless' ole; Sen elon taivaan henki sammutti. Katuman tuhkaa kylväen sen päähän. HUBERT. Mun henkeni voi siihen elon saada. ARTHUR. Se tee, niin näet, kuinka punastuu se Ja hehkuu, häveten sun käytöstäsi!
Molemmilla veljeksillä oli hieman epäsäännöllisiä tapoja, ja minä muistan m. m. yhden siihen aikaan kerrotun hupaisen jutun heistä. Eräänä aamuna tulee Arthur kotiin, jolloin hänen äitinsä tulijalta kysyy: »Missä sinä yöllä olet ollut?» »Kun eilen illalla oli niin tavattoman paha ilma, jäin minä Ramsayhin yöksi.» »Vai niin. No oletko Vilhelmiä nähnyt?» »En. Eikö hän sitten ole kotona?» »Ei ole.
Ja kun hän sai sen mielialan itseensä, koetti hän kiihoittaa sitä yhä suuremmaksi ja tulla sille tuulelle, ettei hän välitä mistään. Mutta kuitenkin piti hänen vähän väliä puristaa silmiään estääkseen vettä niihin valahtamasta. Kaikkein vaikeinta oli saada itku silloin estetyksi, kun Arthur kerran tuli pyytämään häntä tanssiin. Elli sanoi, ettei hän osaa.
CONSTANCE. Se paha on jo itsessään niin inhaa, Ett' itse kertojankin pahentaa. ARTHUR. Oi, äiti hyvä, tyyntykää, ma pyydän.
Päivän Sana
Muut Etsivät