Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
LETTO. Kukas siihen pakotti? NEITSY JANNE. Hengenhätä. Oli ankara talvi. Olimme armon tarpeessa. Vasu kainalossa ja raha rinnassa kuljin talosta taloon ja lauloin. Voi kun on kylmä! Vaatteistani Jäljellä ei oo kuin riekaleet. Murheeksi muuttuu maailmani, Silmistä helmii kyyneleet. Riemua se toisi, Jospa joku oisi Köyhälle raukalle myötämielinen.
Wiipurissa. 1844. N:o 19. Sydämen Sulatuksia Ihmiselle. Jak. Juteini. Wiipurissa. 1844. Kehoitus armahtamaan kanssa-luotuja. Ihmisen arwo. Luotuen arwo. Linnun pesä. N:o 20. Kissan Poika. Heikommatkin hengiwäiset, epä-pienet eläwäiset owat Herran heimolaiset, Luojan suuren sukulaiset armon kautta kaswaneina. Jak. Juteini. Wiipurissa. 1844. N:o 21. Markkinat.
Meidän on itsissämme täytynyt kokea armon uudistavaa voimaa; meidän elämämme keskustan, koko meidän ajatuskantamme ja mielemme, meidän elämänsuuntamme ja maailmankatsantokantamme on täytynyt saada uuden suunnan, määrääjänä täytyy meillä todellisuudessa olla jonkun ijankaikkisuuden päämäärän luonnollisen maailmanmielen sijasta.
Alussa aikain ensimmäisten riitti autuuteen yksin usko vanhempien, viattomuuden yhtyessä siihen. Kun mennyt oli ensi kausi, täytyi viattomuuteen miesten saada voimaa jo tulemalla ympärleikatuiksi. Mut vihdoin, koska armon aika tuli, jäi sinne alas viattomuus moinen, jos puuttui kaste täysi, kristillinen.
Silloin armon, iki-armon päivä Paistaa kirkkahasti Siionissa, Silloin loistaa vuori Juudan maassa Sekä Galilean kunnahilla Tuhannet ja sadat ihmislaumat Paimenensa, Juudan lohduttajan, Vapahtajan käypi kantapäillä. Halukkaana hameen hulpioihin Kosketellen vaiennella vaivat.
Monta kuuluista ja ylhäistä miestä oli usein käynyt heillä, ja kun neiti Streit huoaten lisäsi: "Minä olin puettu valkoiseen leninkiin ja minulla oli ruusupunaisia nauhoja hiuksissa, sillä armon luona oli luku-ilta," heräsi kaikenlaisia ikäviä muistoja himmeästi lapsellisessa sielussani.
"Joka kerran on saanut todistuksen synteinsä anteeksi saamisesta ja niin uskonut, hän kyllä voi milloin ja kenelle hyvänsä tunnustaa itsensä Jumalan lapseksi". "Vaan jos ei hän vielä olisi todistusta tunnolleen saanutkaan?" "Silloin on hän uskoton". "Siis sinä luulet, että armon tunto kuuluu ehdottomasti uskon luontoon ja siis seuraa yhtämatkaa uskon kanssa?" "Ehdottomasti?"
"No, siinäkös te olettekin, ja narrasitte minun koko päivän odottamaan itseänne pappilassa", lausui isäntä. Reeta alkoi hiukan tointua. Hän huomasi jo illan olevan käsissä ja ankaran ukkosen käyvän. Tuntui kuin olisi raskas taakka pudonnut hänen sydämmeltään, kun näki, ettei armon aika vielä ollutkaan lopussa.
Oi, jospa meidän ajan lapsilla, jotka ovat niin taipuvaisia hymyilemään "velka" sanalle ja pitämään syntiä yksinkertaisesti luonnon välttämättömyytenä, oi, jospa heillä vähääkään olisi Kainin tuskaa! Mutta jos nyt niitä ihmisiä on vähän, jotka kauhistuvat syntiä, niin on niiden luku vieläkin pienempi, jotka tosiaankin ymmärtävät "armon" sanaa.
Mutta kirkollistenkin henkilöitten joukosta, yksin niidenkin joukosta, joiden sisällistä elämää ei käy epäileminen, löytää harvoja, joidenka silmistä, olennosta ja käytöksestä selvään huomaisi: "Minä olen armon saanut"; harvoja, jotka tosiaankin täydellä ilolla ja rohkeudella voivat iloita vapahtajastansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät