Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Tämä porsas teki käänteen koko Vatasen elämässä. Nyt se sattui juoksemaan kadun risteyksessä sen kadun poikki, jota myöten Liperin miehet ajoivat kotipitäjääseensä. Se pysähtyi aivan heidän tammansa eteen, röhkäisi iloisesti ja katseli ajajia. Jussi sen huomasi ensiksi ja sanoi Antille: »Kah! Potsi!» Nyt sen huomasi Anttikin ja kummastui: »Porsaspahan on! Kenenkähän tuo on?»
Pekka arveli, että hänen piti ottaa mukaansa jonkin verran suolattua peuranlihaa ja karhunihraa vaihtokaupassa jauhojen maksuksi. Sitä tuumaa Anttikin piti hyvänä. Hän meni nyt hakemaan lihaa, joka edelleenkin oli tallessa hongan sisässä heidän entisen asuntonsa luona tunturilla. Pekka halusi saattaa toveriaan katsastaakseen ympärilleen tunturilla. Tultuaan vanhan majansa luo he erosivat.
Tukkilaiset ovat kuin omituinen kansa, ei niitten aika kulu maatyössä enempi kuin mustalaisten. Anttikin on siihen siksi lyöpynyt, että sille tulee ikävä maatyössä», virkkoi Jukke päättävästi. Tuo sana »tukkilaiset» hipasi Hannaan kolkosti. Ei hän koskaan soisi Anttia tukkilaiseksi mainittavan, mutta minkäpä sille teki, kun se kuitenkin oli tukkityössä, niin tukkilainenhan se oli.
Olen toivonut, että sitä ennen löytäisimme jonkin suomalaisen uudispaikan; tuntuu oudolta olla joulunpyhät yksin." "Kyllä kaiketikin", myönsi Anttikin ajatellen asiaa, "mutta meneehän tuo sentään. Minä en välitä kirkonkelloista, en kynttilöistä, enkä papista, kun vain saisin selon siitä, missä isä ja äiti ovat.
Porsas katseli miehiä ja Jussi pysähdytti hevosensa. Vihdoin neuvoi hän Anttia: »Mikäs siinä on selvässä asiassa! Ota porsas kiinni, kun sillä ei ole omistajaa, niin onhan jotain kotiin viemisiä!» Mutta Antti epäröi: »Jospa se on hyvinkin jonkun?» »Ei se ole kenenkään... Eihän kaupungissa ole kellään sikoja», vakuutti Jussi. Samaa uskoi nyt Anttikin, kun hoksasi sen asian Jussin puheesta.
Porsaasta johtuivat ajatukset Kaisan taloon. Jussi sanoi: »Viisas elävä se on tuokin sian porsas. Kun osasi näet nytkin viedä suoraan siihen Makkosen lesken taloon... Ja senkin reiän osasi löytää, josta pääsi pujahtamaan aidan alitse...» Anttikin ihmetteli sitä. Hän urahti: »Eihän me olisi ilman porsasta tiettykään, jotta Kaisa elää täällä.»
Lopulta sitte oma ukko jo sai tietää, ja tietäähän sen mikä loppu semmoisesta elämästä tulee. Mutta tässä Karhun sukukunnassa on aina eletty ihmisiksi.» Sen todisti Anttikin, murahtaen: »Niin on eletty. Niin on ollut siinä suvussa sänky aina tasapää kuin ryyhäpuulla pyyhkäisty jyväkappa: ei ole ollut liikoja, jos ei vajaakaan lie ollut.»
Silläval val val sillä koi koi koi sillä valkoisella varsalla. Antti oli huomannut muutaman toverinsa ja hänen luokseen kiiruhti hän tätä vauhtia. Oletko saanut paljonkin, Jaakko? kysyi hän luokse päästyään ja katsahti Jaakon vakkaseen. Enkä ole, vastasi Jaakko asettuessaan istumaan kauppapuodin portaille. Siihen istui Anttikin ja minä seurasin esimerkkiä.
Samaa mieltä oli Anttikin, sillä äkäinen lääkäri ja putka olivat vielä tuoreessa muistossa. Mutta toisella puolen oli porsas, eikä tehnyt mieli siitäkään erota. Jussi jo käski: »Tirkistä siitä reiästä, kenen talo se on?» Antti rupesi köntälleen maahan, kurkisti lankkuaidan alla olevasta raosta kartanolle ja sanoi: »Siellä se on!» Miehiä alkoi harmittaa ja suututtaa.
SANNA. Tuopa oli juuri kuin minun suustani. En ymmärrä, mitä tästä pitää ajatella. SANNA. Minä jo sanoin silloin, kun Mauno tähän taloon tuli: no kaikkia hulttioita ja maan kulkijoita se Roinilakin taloonsa vetää. Niin, kyllä sen Anttikin muistaa, että minä niin sanoin. Ja niin ylpeäksi oli se mies paisunut, ettei hän hyvää päivää minulle tehnyt, kun tiellä vastaan tuli.
Päivän Sana
Muut Etsivät